Se oli kuitenkin pian selvitetty, kuten moni muukin näennäisesti omituinen asia. D'Arnotin laiva oli risteillyt rannikolla vartiopalveluksessa, ja he olivat silloin luutnantin ehdotuksesta ankkuroineet maan saartaman sataman edustalle käydäkseen vielä kerran katselemassa hökkeliä ja viidakkoa, missä monet upseereista ja miehistöstä olivat ottaneet osaa järkyttäviin seikkailuihin kaksi vuotta sitten. Maihin noustessaan he olivat tavanneet loordi Tenningtonin seurueen, ja paraillaan valmisteltiin heidän ottamistansa laivaan seuraavana aamuna, jotta heidät saatettaisiin takaisin sivistyneeseen maailmaan.
Hazel Strong äitineen, Esmeralda ja herra Samuel T. Philander olivat melkein suunniltaan onnesta Jane Porterin turvallisen paluun vuoksi. Hänen pelastuksensa tuntui heistä miltei ihmeelliseltä, ja yleinen mielipide oli, että sellaisen teon saattoi suorittaa vain Apinain Tarzan. He syytivät häpeilevälle apinamiehelle ylistyksiään ja osoittivat hänelle sellaista huomaavaisuutta, että hän toivoi jälleen olevansa apinain amfiteatterissa.
Kaikista olivat hänen mustat wazirinsa mielenkiintoisia, ja monta lahjaa saivat neekerit näiltä kuninkaansa ystäviltä, mutta kun he kuulivat, että hän ehkä purjehtisi pois heidän luotaan tuolla muutaman kivenheiton päässä rannasta ankkuroivalla isolla kanootilla, tulivat he hyvin murheellisiksi.
Vielä eivät tulokkaat olleet nähneet loordi Tenningtonia ja herra Thurania. Nämä olivat menneet aikaisin aamupuolella etsimään tuoretta ruokaa eivätkä olleet vielä palanneet. "Kuinka tuo mies, jonka nimen sanot olevan Rokoff kummastuneekaan sinut nähdessään", sanoi Jane Porter Tarzanille.
"Hänen kummastuksensa jää lyhytaikaiseksi", vastasi Tarzan synkästi, ja hänen äänensävyssään oli jotakin, mikä sai tytön säikähtyneenä vilkaisemaan hänen kasvoihinsa. Se, mitä hän niistä luki, kaiketikin vahvisti hänen pelkonsa, sillä hän laski kätensä Tarzanin käsivarrelle ja rukoili häntä jättämään venäläisen Ranskan lakien rangaistavaksi.
"Viidakon sydämessä, rakkaani", sanoi hän, "jossa et voi vedota minkäänlaiseen muuhun oikeuteen tai tuomioistuimeen kuin omiin mahtaviin lihaksiisi, sinua ei syytettäisi, jos panisit täytäntöön tuomion, jonka tämä mies ansaitsee; mutta kun sinulla on käytettävissä sivistyneen hallituksen väkevä käsivarsi, olisi hänen tappamisensa nyt murha. Ystäviesikin täytyisi suostua sinun vangitsemiseesi, tai jos tekisit vastarintaa, syöksisit meidät kaikki jälleen kurjuuteen ja onnettomuuteen. Minun on mahdotonta jälleen menettää sinut, rakas Tarzan. Lupaa minulle, että vain jätät hänet kapteeni Dufrannen haltuun ja sallit lain tehdä tehtävänsä. Se elukka ei ole sen arvoinen, että panisimme onnemme alttiiksi."
Tarzan käsitti tämän vetoamisen järkevyyden ja lupasi. Puolta tuntia myöhemmin tulivat Rokoff ja Tennington ulos viidakosta. He kävelivät vieretysten. Tennington huomasi ensimmäisenä leiriin saapuneet muukalaiset. Hän näki mustien soturien puhua molottavan risteilijän merimiesten kanssa ja sitten notkean, ruskean jättiläisen luutnantti D'Arnotin ja kapteeni Dufrannen seurassa.
"Kukahan tuo on?" ihmetteli Tennington puhuen Rokoffille, ja kun venäläinen kohotti silmänsä ja kohtasi apinamiehen suoraan häneen tähdätyn katseen, horjui hän ja kalpeni.
"Sapristi!" huusi hän ja ennenkuin Tarzan käsitti hänen aikeensa, oli hän nostanut pyssyn olkapäätänsä vasten ja tähdäten Tarzaniin vetäisi liipaisinta. Mutta englantilainen oli lähellä häntä — niin lähellä, että kädellään ehti koskettaa kohotettuun putkeen murtosekuntia ennen kuin sytytin kosketti patruunaa, ja Tarzanin sydämeen aiottu luoti suhahti vaarattomasti hänen päänsä yli.
Ennenkuin venäläinen ehti uudestaan laukaista oli apinamies hänen niskassaan ja riuhtaisi häneltä tuliaseen. Kapteeni Dufranne, luutnantti D'Arnot ja tusinan verta matruuseja olivat laukauksen kuullessaan hyökänneet esiin, ja nyt jätti Tarzan venäläisen heille sanaa sanomatta. Jo ennen Thuranin saapumista hän oli selittänyt asian ranskalaiselle komentajalle, ja upseeri käski heti panna venäläisen rautoihin ja viedä hänet risteilijään vangiksi.