KAHDEKSAS LUKU
Ottelu erämaassa
Kyyristellessään uled-nailien huonerivin katon päällä he kuulivat arabialaisten sadatuksia alhaalta. Abdul tulkitsi tuon tuostakin Tarzanille.
"Ne morkkaavat nyt alhaalla kadulla olevia siitä, että päästivät meidät niin helposti livistämään. Toiset taas väittävät, ettemme tulleet sitä tietä — että olemme yhä rakennuksessa. Sanovat, että kun ylhäälle kiivenneet ovat liian arkoja käydäkseen meidän kimppuumme, niin ne uskottelevat, että olemme livistäneet. Heti he saavat tappelun käyntiin omasta kohden, jos jatkavat torailuansa; ja se kiinnittää heidän huomionsa."
Vihdoin rakennuksessa olevat lakkasivat etsimästä ja palasivat kahvilaan. Jotkut jäivät kadulle poltellen ja rupatellen.
Tarzan puhutteli tyttöä kiittäen häntä uhrauksesta, jonka oli tehnyt hänelle, ventovieraalle.
"Minä pidin teistä", vastasi uled-nail koruttomasti. "Te olitte toisenlainen kuin muut kahvilassa kävijät. Ette puhutellut minua raa'asti — eikä se tapa, jolla annoitte minulle rahaa, ollut solvaiseva."
"Mitä teet tämän illan jälkeen?" kysyi Tarzan. "Et voi palata kahvilaan. Et kai voi koskaan enää olla turvassa Sidi Aissassa?"
"Huomiseksi se unohdetaan", vastasi tyttö. "Mutta olisin iloinen, jos minun ei koskaan tarvitsisi palata tähän tai muuhunkaan kahvilaan. En ollut siellä omasta halustani; minä olen ollut vanki."
"Vanki!" huudahti Tarzan epäuskoisesti.