Tennington tuli huoneeseen Claytonin mukana. Hehän ovat hyvät ystävät. Hän on lähtemässä yhdelle alituisista risteilyistään sillä huvipurrellaan ja kehoitteli hartaasti koko seuruetta tulemaan mukaan. Yritti viekoitella minuakin. Tällä kertaa hän aikoo purjehtia Afrikan ympäri. Minä sanoin hänelle, että hänen korea lelunsa jonakuna kauniina päivänä upottaisi hänet ja joitakuita hänen ystävistään syvänmeren pohjaan, jollei hän saisi karkoitetuksi aivokopastaan luulottelua, että se on valtameri-alus tai sotalaiva.
Palasin toispäivänä Pariisiin, ja eilen tapasin Couden kreivin ja kreivittären kilpa-ajoissa. He kysyivät teitä. De Coude näkyy todella pitävän teistä. En havainnut hänen kantavan pienintäkään kaunaa. Olga on yhtä kaunis kuin ennenkin, mutta hiukan hillitympi. Kaiketi hänen tuttavuutensa teidän kanssanne opetti hänelle läksyn, josta hänelle on hyötyä lopun elämänsä varrella. Onneksi hänelle, samoinkuin kreivillekin, että se olitte te, eikä joku turmeltunut mies.
Jos olisitte todella kosiskellut Olgan sydäntä, pelkään, että asia olisi käynyt ylen vakavaksi teille kummallekin.
Hän pyysi minua sanomaan teille, että Nikolas oli lähtenyt Ranskasta. Hän maksoi hänelle kaksikymmentätuhatta frangia, jotta hän lähtisi ja pysyisi poissa. Kreivitär on mielissään, että pääsi hänestä ennenkuin hän yritti panna täytäntöön hänelle äskettäin lausumansa uhkauksen, että ensi tilassa surmaisi teidät. Hän sanoi, että hänestä olisi vastenmielistä ajatella teidän tahranneen kätenne hänen veljensä vereen, sillä hän pitää teistä hyvin paljon eikä arkaillut sitä sanoa kreivin kuullen. Hänen mieleensä ei näkynyt hetkeksikään juolahtavan, että kohtaus teidän ja Nikolasin välillä voisi päättyä toisenlaisin tuloksin. Ja siinä oli kreivi hänen kanssaan täysin yhtä mieltä ja lisäsi, että teidän surmaamiseksenne tarvittaisiin kokonainen rykmentti Rokoffeja. Hän kunnioittaa teidän urheuttanne mitä täydellisimmin.
Minut on komennettu takaisin laivaani. Se lähtee kahden päivän päästä Havresta suljetuin määräyksin. Jos osoitatte kirjeenne minulle laivaan, tulevat ne kyllä lopuksi perille. Minä kirjoitan teille niin pian kuin taas saan tilaisuuden. — Vilpitön ystävänne
Paul D'Arnot'
"Pelkään", hymähti Tarzan puoliääneen, "että Olga on viskannut kaksikymmentä tuhatta frangiansa hukkaan".
Hän luki useaan kertaan sen kohdan D'Arnotin kirjeestä, jossa tämä oli kertonut keskustelustaan Jane Porterin kanssa. Se tuotti Tarzanille jokseenkin synkkää onnea, mutta sekin oli parempi kuin kaiken onnen puute.
Seuraavat kolme viikkoa olivat varsin köyhät tapauksista. Useissakin tilaisuuksissa Tarzan näki salaperäisen arabialaisen ja kerran hän taas puhutteli luutnantti Gernoisia; mutta uutterimmallakaan vakoilulla ja kintereillä hiiviskelyllä Tarzan ei saanut selville arabialaisen asuinpaikkaa, niin hartaasti kuin yrittikin.
Gernois, joka ei koskaan ollut sydämellinen, oli pysytellyt Tarzanista tavallista loitommalla Aumalen ravintolassa sattuneen välikohtauksen jälkeen. Hänen sävynsä niissä harvoissa tilaisuuksissa, joissa he olivat joutuneet yhteen, oli ollut selvästi vihamielinen. Voidakseen säilyttää esittämänsä osan todennäköisyyden käytti Tarzan melkoisesti aikaa metsästykseen Bu Saadan läheisyydessä. Hän kuljeskeli kokonaisia päiviä kukkuloilla ollen etsivinään gaselleja, mutta niinä harvoina kertoina, jolloin hän tuli kyllin lähelle noita kauniita pieniä eläimiä voidakseen niitä vahingoittaa, hän salli niiden poikkeuksetta paeta, edes sieppaamatta kivääriä tupesta. Apinamiehestä ei ollut mitään urheilua tappaa viattominta ja turvattominta Jumalan luontokappaleista pelkästä teurastuksen halusta.