Kokin pienet siniset, likekkäiset silmät eivät milloinkaan katsoneet suoraan hänen silmiinsä. Miehen koko olemuksessa oli salakavaluutta, joka kuvastui hänen kissaa muistuttavassa kävelemistavassaankin. Synkkää vaikutelmaa lisäsi pitkä kapea veitsi, joka oli aina hänen kupeellaan, ryvettyneen esiliinan likaiseen kannatusnuoraan pistettynä. Näennäisesti se oli vain hänen ammatissaan tarvittava työase, mutta Jane Clayton ei voinut päästä vakaumuksesta, että sitä hyvin vähäisen aiheen sattuessa käytettäisiin toiseen, paljon arveluttavampaan tarkoitukseen.
Kokki oli vankia kohtaan äreä, mutta tämä soi hänelle aina ystävällisen hymyn ja kiittävän sanan, kun sai ruokansa, vaikka useimmiten viskasikin suurimman osan ruoka-astian sisällöstä kajuutan pikkuruisen ikkunaluukun kautta mereen heti kun ovi sulkeutui kokin takana.
Vangitsemista seuraavina tuskan päivinä oli kaksi kysymystä Jane Claytonin mielessä etualalla — hänen miehensä ja poikansa olopaikka. Hän uskoi täydesti, että pienokainen oli Kincaidilla, jos se vielä oli elossa, mutta hän ei voinut sanoa, oliko Tarzanin sallittu elää sen jälkeen kun hänet oli houkuteltu salaperäiseen laivaan.
Lady Greystoke tunsi tietystikin venäläisen sammumattoman vihan Tarzania kohtaan ja tiesi vain yhden syyn, miksi tämä oli viekoiteltu laivaan — Tarzan raivattaisiin verrattain vähäisenkin vaaran uhatessa tieltä pois kostoksi siitä, että hän oli tehnyt tyhjiksi Rokoffin mielisuunnitelmat ja avustanut venäläisen joutumista ranskalaiseen vankilaan.
Tarzan puolestaan makasi koppinsa pimeydessä tietämättä, että hänen vaimonsa oli vankina kajuutassa melkein hänen päänsä päällä.
Sama ruotsalainen, joka palveli Janea, toi hänellekin ruokaa, mutta vaikka Tarzan oli usean kerran koettanut päästä keskusteluun miehen kanssa, ei hän ollut onnistunut yrityksessään.
Hän oli toivonut saavansa tältä mieheltä tietää, oliko hänen pikku poikansa Kincaidilla, mutta tähän ja muihin samansuuntaisiin kysymyksiin oli miehellä vain yksi vastaus: "Mine luule, rupe tuulema, hyvin pian, hyvin kova." Monen yrityksen jälkeen heitti Tarzan asian sikseen.
Viikkomääriä, jotka tuntuivat vangeista kuukausilta, ponnisteli pieni höyrylaiva eteenpäin, heille tuntematonta päämäärää kohti. Kerran Kincaid pysähtyi ottamaan hiiliä, mutta lähti heti taas loputtomalta näyttävälle matkalleen.
Rokoff oli vain kerran käynyt Jane Claytonin luona teljettyään hänet pikkuruiseen hyttiin. Hän oli tullut laihana ja silmät kuopalla pitkällisen meritaudin jälkeen. Hänen tarkoituksenaan oli saada lady Greystokelta suurelle summalle asetettu henkilökohtainen maksuosoitus palkkioksi siitä, että lady saisi kaikessa turvassa palata Englantiin.
"Kun laskette minut täysin turvassa maihin poikani ja mieheni kanssa jonkun sivistysmaan satamaan", vastasi Jane Clayton, "maksan teille kullassa kaksin verroin pyytämänne summan, mutta sitä ennen ette saa penniäkään, — en lupaakaan teille mitään muulla ehdolla."