Odottamattoman hyökkäyksen aiheuttamassa äkillisessä säikähdyksessä hän oli päästänyt yhden ainoan läpitunkevan huudon, sitten mies pani pitemmittä mutkitta kätensä hänen suunsa eteen.
"Ei ennenkuin olemme kauempana maasta, ystäväiseni", sanoi mies.
"Sitten voitte ulvoa niin paljon kuin jaksatte."
Lady Greystoke kääntyi ja näki ivalliset, parrakkaat kasvot aivan likellä omiaan. Mies otti puristavan kätensä hänen huuliltaan, ja nuori nainen päästi kauhistuneen parahduksen tuntiessaan vangitsijansa ja vetäytyi poispäin miehestä.
"Nikolas Rokoff! Monsieur Thuran!" huudahti hän.
"Nöyrin ihailijanne", vastasi venäläinen kumartaen syvään.
"Entä pikku poikani", jatkoi Jane Clayton välittämättä Rokoffin sanoista — "missä hän on? Antakaa hänet minulle. Kuinka saatoitte olla niin julma — koska tekään — Nikolas Rokoff — ette voi olla aivan armoa ja sääliä vailla? Sanokaa minulle, missä hän en! Onko hän laivassa? Oi, kuulkaa, jos teillä on sydän rinnassanne, viekää minut poikaseni luo!"
"Jos teette kuten teille sanotaan, ei hänelle tapahdu mitään pahaa", vastasi Rokoff. "Mutta muistakaa, että on oma syynne, että olette täällä. Te tulitte vapaaehtoisesti laivaan ja saatte kärsiä seuraukset." — Enpä juuri osannut ajatella, — lisäsi hän itsekseen, — että minua kohtaisi sellainen onni.
Hän meni sitten kannelle ja lukitsi kajuutan oven jälkeensä, eikä Jane Clayton nähnyt häntä moneen päivään. Asianlaita oli se, että Nikolas Rokoff oli huono merimies; korkea aallokko, johon Kincaid joutui heti matkan alussa, tuotti hänelle pahanlaatuisen meritaudin kohtauksen, pakottaen hänet pysymään vuoteessaan.
Tänä aikana kävi Jane Claytonia katsomassa vain eräs kömpelö ruotsalainen, Kincaidin likainen kokki, joka toi hänelle ruokaa. Kokin nimi oli Sven Andersson, ja hän ylpeili siitä, että hänen sukunimensä kirjoitettiin kahdella s:llä.
Mies oli pitkä ja luiseva, hänellä oli pitkät, keltaiset viikset, sairaalloisen näköiset kasvot ja likaiset kynnet. Vain hänen näkemisensäkin — likainen peukalo syvällä haaleassa muhennoksessa, joka näytti olevan hänen keittotaitonsa korkein saavutus sen tiheästä esiintymisestä päättäen — oli kylliksi viemään vangilta ruokahalun.