Jane ja Tarzan seisoivat komentosillalla tähystellen Viidakkosaarelle päin. Laivamiehet olivat keulassa, niinikään katsellen, kuinka maa kohosi valtamerestä. Eläimet olivat menneet laivakeittiön varjoon ja nukkuivat siellä kyyryssä. Kaikki oli rauhallista sekä laivalla että vesillä.
Äkkiä lennähti hytin katto ilman mitään varoitusta ilmaan, paksu savupilvi pöllähti Kincaidin yli ja samassa kuului kauhea räjähdys, joka tärisytti laivaa perästä keulaan asti.
Heti paikalla syntyi kannella hämminki ja hälinä. Pamauksesta pelästyneet Akutin apinat juoksentelivat muristen ja karjuen sinne tänne. Sheeta loikki joka paikassa kiljuen kauhuissaan niin hirveästi, että Kincaidin laivamiehet olivat pelosta miltei jähmettyä.
Mugambikin vapisi. Ainoastaan Apinain Tarzan ja hänen vaimonsa pysyivät maltillisina. Tuskin olivat pirstaleet lakanneet sinkoilemasta, kun apinamies tuli eläinten luo, tyynnytti heidän pelkoaan, puhui heille matalalla, rauhallisella äänellä, silitti heidän karvaista selkäänsä ja vakuutti heille parhaansa mukaan, että kaikki vaara oli ohi.
Räjähdyksen tuottamia tuhoja tutkittaessa huomattiin, että tuli oli nyt pahimpana uhkana, sillä liekit nuoleskelivat ahnaasti hajonneen hytin pirstoutuneita puuosia ja olivat jo päässeet alakannelle suuresta rosoisesta aukosta, jonka räjähdys oli saanut aikaan.
Jonkinlaisen ihmeen kautta ei kukaan laivallaolijoista ollut vahingoittunut räjähdyksessä, jonka syy jäi ikuiseksi salaisuudeksi kaikille muille paitsi yhdelle — merimiehelle, joka tiesi, että Paulvitsh oli ollut Kincaidilla ja käynyt hytissään edellisenä yönä. Hän arvasi asian oikean laidan, mutta piti varovaisuudesta suunsa kiinni. Hän käsitti, ettei sen miehen kävisi hyvin, joka oli yöllä päästänyt laivaan isäntäväen pahimman vihollisen, niin että tämä oli voinut asettaa sinne helvetinkoneen lähettämään heidät kaikki toiseen maailmaan. Ei, mies päätti pitää asian omana tietonaan.
Liekkien yhä suuretessa käsitti Tarzan, että räjähdyksessä oli levinnyt jotakin hyvin tulenarkaa ainetta ympärillä oleviin puuseiniin, sillä vesi, jota he ruiskuttivat tuleen, näytti pikemmin levittävän kuin sammuttavan sitä.
Viisitoista minuuttia räjähdyksen jälkeen kohosi perikatoon tuomitun aluksen ruumasta suuria mustia savupilviä. Liekit olivat ehtineet konehuoneeseen, eikä laiva kulkenut enää rantaa kohti. Sen kohtalo oli yhtä varma kuin jos vesi olisi jo lainehtinut sen hiiltyneiden ja savuavien jäännösten yläpuolella.
"On hyödytöntä jäädä laivaan kauemmaksi aikaa", huomautti Tarzan perämiehelle. "Voi hyvinkin sattua uusia räjähdyksiä, ja kun meillä ei ole toivoa voida pelastaa alusta, on varminta laskeutua veneisiin heti paikalla ja pyrkiä maihin."
Muuta keinoa ei ollutkaan. Ainoastaan merimiehet saattoivat ottaa tavaroitaan mukaansa, sillä tuli, joka ei vielä ollut ehtinyt keulapäähän, oli hävittänyt kajuutan tienoilta kaikki, mitä räjähdys ei ollut tuhonnut.