Nyt ei Gust halunnut lähteä uudestaan merelle. Hän väitti olevan hyvinkin todennäköistä, että heidän näkemänsä laiva etsi juuri heitä. Kai Shang huomautti, ettei asianlaita voinut olla niin, koska oli mahdotonta, että joku ihmisolento heitä lukuunottamatta tietäisi, mitä Cowriella oli tapahtunut.
Mutta Gustia ei voitu taivuttaa. Hän hautoi kavalassa mielessään suunnitelmaa, jonka avulla hän lisäisi saalisosuuttaan sadalla prosentilla. Hän yksin osasi kuljettaa Cowrieta, eivätkä toiset voineet sentakia lähteä Viidakkosaarelta ilman häntä. Mutta mikä esti Gustia tarpeeksi suuren miehistön avulla valtaamasta kuunaria sopivan tilaisuuden sattuessa ja livahtamasta pois siten, että jättäisi Kai Shangin, maorin ja ehkä puolet laivamiehiä saarelle?
Tätä tilaisuutta Gust nyt odotti. Jonakin päivänä tulisi hetki, jolloin Kai Shang, Momulla ja kolme tai neljä muuta olisi leiristä poissa tiedustelumatkalla tai metsästämässä. Ruotsalainen vaivasi aivojaan keksiäkseen keinon, millä voisi menestyksellisesti houkutella laivan näkyvistä pois ne, jotka hän oli päättänyt jättää.
Tätä varten hän järjesti metsästysretken toisensa jälkeen, mutta Kai Shangin sieluun näytti tulleen jokin ilkeä paholainen, niin ettei kurja taivaanvaltakunnan poika tahtonut milloinkaan lähteä metsästämään muuten kuin Gustin itsensä seurassa.
Eräänä päivänä Kai Shang puhui salaa Momulla-maorin kanssa, kuiskutellen toverinsa ruskeaan korvaan niitä epäluuloja, joita hänellä oli ruotsalaista vastaan. Momulla tahtoi heti paikalla mennä pistämään pitkän veitsensä petturin sydämeen.
On kylläkin totta, ettei Kai Shangilla ollut muuta syytä epäluuloon kuin oman roistomaisen mielensä luontainen kavaluus — hän vain arvasi Gustin aikomukset sen nojalla, että hän itse olisi mielellään tehnyt samoin, jos se olisi ollut mahdollista.
Mutta hän ei uskaltanut antaa Momullan tappaa ruotsalaista, josta riippui heidän pääsemisensä määräpaikkaansa. He päättelivät kuitenkin, ettei olisi vaarallista koettaa pelotuksilla saada Gust taipumaan heidän vaatimuksiinsa, ja tässä tarkoituksessa maori lähti seurueen omatekoisen päällikön luo.
Kun hän otti puheeksi pikaisen lähdön, esitti Gust entisen vastaväitteensä — oli hyvin luultavaa, että sotalaiva risteili merellä suoraan etelään heistä odottaen, että he yrittäisivät lähteä muille vesille.
Momulla pilkkasi toverinsa pelkoa huomauttaen, että kun millään sotalaivalla ei tiedetty heidän kapinastaan, ei ollut syytä epäillä heitä.
"Vai niin!" huudahti Gust. "Siinä sinä olet väärässä. Onpa onni, että sinulla on seurassasi minunkaltaiseni sivistynyt mies, joka voi sanoa, mitä on tehtävä. Sinä olet vain neekeri-raukka, Momulla, etkä siis tiedä mitään langattomasta."