Asiaintilan yhä huonontuessa haaksirikkoisten leirissä Viidakkosaaren itärannikolla, syntyi pohjoisrannalla toinen leiri.
Siellä oli pikku lahdessa pieni kuunari Cowrie, jonka kannet olivat vain muutamia päiviä aikaisemmin olleet punaisina päällystön ja sille uskollisena pysyneen miehistön verestä. Cowrieta oli kohdannut onnettomuus, kun siihen oli tullut sellaisia miehiä kuin Gust ja maori Momulla ja päälurjus Kai Shang, Fachanista.
Siellä oli muitakin — kaikkiaan kymmenen — Etelämeren satamien roskajoukkoa, mutta Gust ja Momulla olivat joukon päänä ja sieluna. He juuri olivat suunnitelleet kapinan anastaakseen ja jakaakseen keskenään helmenpyynnistä saadun saaliin, joka oli tärkeimpänä osana Cowrien lastissa.
Kai Shang oli murhannut kapteenin, kun tämä nukkui vuoteellaan, ja maori oli johtanut hyökkäystä vahdissa olevaa perämiestä vastaan.
Gust oli erikoiselle tavalleen uskollisena keksinyt keinon siirtää sellaiset toimet toisten suoritettaviksi. Omantunnon soimaukset eivät häntä kylläkään olisi estäneet niistä, mutta hän oli erikoisen tarkka omasta yksityisestä turvallisuudestaan. Murhaajalla on aina vaara tarjolla, sillä murhayrityksen uhrit ovat harvoin halukkaita kuolemaan rauhallisesti ja maltillisesti. Sattuupa niinkin, että he rupeavat suorastaan vastustamaan murhaajan aikomuksia. Tällaista mahdollisuutta piti Gust parhaana välttää.
Mutta nyt kun työ oli tehty, tavoitteli ruotsalainen johtoasemaa kapinallisten keskuudessa. Vieläpä hän oli anastanut muutamia Cowrien murhatulle kapteenille kuuluneita vaatekappaleita ja piti niitä yllään — vaatekappaleita, joissa oli kaikki päällikkyyden merkit.
Kai Shang oli pahalla tuulella. Hän ei yleensä pitänyt päälliköistä eikä hänellä ollut vähintäkään aikomusta alistua tavallisen ruotsalaisen merimiehen vallanalaisuuteen.
Näin oli epäsovun siemeniä jo kylvetty Cowrien kapinallisten leiriin Viidakkosaaren pohjoiskärjessä. Mutta Kai Shang ymmärsi, että hänen täytyi toimia varovasti, sillä Gustilla yksinään oli tuossa kirjavassa joukossa niin paljon tietoa merenkulusta, että osasi kuljettaa heidät pois Etelä-Atlantilta ja viedä Hyväntoivonniemen ympäri miellyttävämmille vesille, missä he saisivat vääryydellä hankitut rikkautensa kaupaksi tarvitsematta pelätä epämieluisia kysymyksiä.
Päivää ennenkuin he näkivät Viidakkosaaren ja keksivät pienen suojaisen sataman, jossa Cowrie nyt oli rauhallisesti ankkurissa, oli tähystäjä huomannut sotalaivan savua ja savupiiput eteläisellä taivaanrannalla.
Heitä ei miellyttänyt ollenkaan se, että sotalaiva pysähdyttäisi ja tutkisi heidän aluksensa, joten he piilottelivat muutamia päiviä, kunnes vaara olisi ohi.