"Hänen pitää maksaa meille hyvin siitä, että viemme hänet takaisin sivistyneihin seutuihin", selitti Schneider. "Minä sanon sinulle, mitä aion tehdä. Minä ja'an saaliin niiden kahden miehen kanssa, jotka auttavat minua. Minä otan itse puolet ja he voivat jakaa toisen puolen — sinä voit tulla toiseksi heistä. Olen kerrassaan väsynyt tähän paikkaan, ja mitä pikemmin pääsen pois, sitä parempi. Mitä sanot?"
"Sopii kylläkin", vastasi Schmidt. "En osaisi itse mennä mannermaalle ja tiedän, ettei kukaan tovereistakaan osaa. Koska sinä olet ainoa, joka ymmärrät merenkulkua, liityn minä sinuun."
Momulla heristi korviaan. Hän ymmärsi hiukan kaikkia kieliä, joita puhutaan merillä, ja oli useita kertoja purjehtinut englantilaisilla laivoilla, joten hän käsitti jokseenkin hyvin kaikki, mitä Schneiderin ja Schmidtin kesken oli sanottu siitä lähtien kun hän huomasi heidät.
Hän nousi pystyyn ja astui aukeamalle. Schneider ja hänen toverinsa hätkähtivät pelokkaasti ikäänkuin haamu olisi ilmestynyt heidän eteensä. Schneider tavoitteli revolveriaan. Momulla kohotti oikean kätensä, kämmen eteenpäin, rauhallisten aikeittensa merkiksi.
"Olen ystävä", sanoi hän. "Minä kuuntelin teitä, mutta älkää pelätkö, että ilmaisen, mitä sanoitte. Minä voin auttaa teitä ja te voitte auttaa minua." Hän kääntyi Schneiderin puoleen. "Te osaatte ohjata laivaa, mutta teillä ei ole laivaa. Meillä on laiva, mutta ei ketään, joka ohjaisi sitä. Jos tahdotte tulla kanssamme kyselemättä mitään, annamme me teidän viedä laivan minne haluatte, kun ensin viette meidät erääseen satamaan, jonka nimen sanomme myöhemmin. Te voitte ottaa puhumanne naisen mukaanne, emmekä me puolestamme kysele mitään. Suostutteko ehdotukseen?"
Schneider halusi lisää tietoja ja saikin niin paljon kuin Momulla katsoi sopivaksi antaa. Sitten maori ehdotti, että he puhuisivat Kai Shangin kanssa. Molemmat Kincaidin miehet seurasivat Momullaa ja hänen tovereitaan viidakkoon sellaiseen paikkaan, joka oli aivan kapinallisten leirin vieressä. Momulla kätki heidät sinne ja meni hakemaan Kai Shangia, kehoitettuaan ensin maori-tovereitaan vartioimaan merimiehiä, etteivät he muuttaisi mieltään ja yrittäisi pakoon. Schneider ja Schmidt olivat itse asiassa vankeja, vaikka he eivät tienneet sitä.
Momulla palasi pian Kai Shangin kanssa, jolle hän oli lyhyesti kertonut sen onnenpotkauksen yksityiskohdat, mikä heille oli sattunut. Kiinalainen puhui kauan Schneiderin kanssa, ja lopulta hän, vaikka epäilikin luonnostaan kaikkien rehellisyyttä, tuli täysin vakuutetuksi siitä, että Schneider oli yhtä suuri roisto kuin hän itsekin ja tahtoi kiihkeästi päästä saarelta.
Kun näistä kahdesta asiasta oli saatu selvyys, oli jokseenkin varmaa, että Schneider osoittautuisi luotettavaksi, mitä tuli päällikkyyteen Cowriella. Kai Shang tiesi kyllä vastaisuuden varalle keksivänsä keinoja, joilla pakottaisi perämiehen kuuliaisuuteen.
Kun Schneider ja Schmidt lähtivät heidän luotaan ja suuntasivat kulkunsa omaa leiriään kohti, tunsivat he paljon suurempaa helpotusta kuin moneen päivään. Nyt he lopultakin olivat keksineet hyvän keinon päästä kunnollisella aluksella saarelta. Nyt ei tarvinnut enää raataa laivan rakentamisessa eikä jättää henkeään alkeellisesti kyhätyn laitoksen varaan, jolla oli yhtä suuret mahdollisuudet mennä pohjaan kuin päästä mantereelle.
He saisivat myöskin apua naisen tai oikeammin naisten vangitsemisessa, sillä kun Momulla oli saanut kuulla, että toisessa leirissä oli musta nainen, oli hän vaatinut, että tämä otettaisiin mukaan samoin kuin valkoinenkin.