Kun Kai Shang ja Momulla tulivat leiriinsä, olivat he varmoja siitä, etteivät enää tarvitsisi Gustia. He menivät suoraan siihen telttaan, jossa he todennäköisesti tapaisivat hänet tähän aikaan päivästä. Vaikka koko seurueen olisi ollut mukavampi jäädä laivaan, olivat he yhteisesti päättäneet, että olisi kaikille turvallisempi pystyttää leiri rannalle.
Jokainen tiesi toisten sydämissä olevan niin paljon petollisuutta, että seurueen yksityisen jäsenen oli vaarallista mennä maihin ja jättää Cowrie toisten valtaan. Sentakia sallittiin kahden tai kolmen miehen mennä kerrallaan laivaan, jollei koko joukko ollut siellä.
Kun nuo kaksi miestä astuivat Gustin telttaa kohti, tunnusteli maori pitkän veitsensä terää likaisella ja känsäisellä peukalollaan. Ruotsalainen ei olisi ollenkaan tuntenut oloansa mukavaksi, jos olisi nähnyt tämän merkityksellisen liikkeen tai tietänyt, mitä liikkui ruskean miehen julmissa aivoissa.
Nyt sattui niin, että Gust oli tällä hetkellä kokin teltassa, joka oli vain muutaman jalan päässä hänen omastaan. Näin hän kuuli Kai Shangin ja Momullan tulon, vaikka ei tietystikään osannut arvata, että sillä oli mitään erikoista merkitystä hänelle.
Hän sattui kuitenkin vilkaisemaan ulos kokin teltan oviaukosta aivan sillä hetkellä, jolloin Kai Shang ja Momulla lähestyivät hänen telttaansa, ja hän luuli huomaavansa heidän liikkeissään varovaisuutta, joka ei oikein sopinut ystävällisiin tarkoitusperiin. Ja juuri kun nuo kaksi livahtivat telttaan, näki Gust väläykseltä pitkän veitsen, jota maori silloin piti selkänsä takana.
Ruotsalaisen silmät kävivät suuriksi, ja hän tunsi omituista kutkutusta hiustensa juurissa. Hän kalpeni ahavoituneesta ihostaan huolimatta ja lähti aivan suin päin pakosalle. Hänelle ei tarvinnut perusteellisesti selvittää toisten aikomuksia, jotka olivat liiankin selvät.
Hän tiesi, että Kai Shang ja Momulla olivat tulleet riistämään häneltä hengen — tiesi sen yhtä varmasti kuin jos olisi kuullut heidän keskustelevan asiasta. Tieto, että hän yksin osasi ohjata Cowrieta, oli tähän asti riittänyt turvaamaan hänen henkensä, mutta nyt oli ilmeisesti tapahtunut jotakin hänelle tuntematonta, minkä nojalla hänen toverinsa katsoivat sopivaksi raivata hänet tieltään.
Pysähtymättä hetkeksikään Gust syöksyi ranta-aukeaman poikki viidakkoon. Hän pelkäsi viidakkoa — rannan takana olevan salaperäisen maan sokkeloisista pimennoista kuului kaameita ääniä, jotka tosiaan pelottivat häntä.
Mutta joskin Gust pelkäsi viidakkoa, pelkäsi hän vielä paljon enemmän Kai Shangia ja Momullaa. Viidakon vaarat olivat enemmän tai vähemmän epätietoisia, mutta vaara, joka uhkasi häntä toverien puolelta, oli hänelle täydelleen selvillä: se uhkasi joko kylmän teräksen tai ohuesta nuorasta tehdyn silmukan muodossa. Hän oli nähnyt Kai Shangin kuristavan erään miehen Pai-shassa Loo Kotain torin takana, pimeässä kujassa. Hän pelkäsi sen takia nuoraa enemmän kuin maorin veistä, mutta hän pelkäsi kumpaakin liian paljon jäädäkseen kummankaan ulottuville. Siksi hän piti armotonta viidakkoa parempana.