Viidakon laki
Uhkauksilla ja palkinnonlupauksilla oli apinamiehen lopulta onnistunut saada jokseenkin ison aluksen runko valmiiksi. Hän ja Mugambi olivat omin käsin tehneet suuren osan työstä, vaikka he samalla olivat hankkineet leirille ruokaa.
Perämies Schneider oli melko lailla murissut vastaan ja tehnyt lopulta ilmeisen lakon, lähtien Schmidtin kanssa viidakkoon metsästämään. Hän sanoi tarvitsevansa lepoa, eikä Tarzan tahtonut lisätä epämieluista tunnelmaa, joka nytkin jo teki leirielämän melkein sietämättömäksi, vaan salli vastaansanomatta noiden kahden miehen mennä pois.
Seuraavana päivänä Schneider kuitenkin teeskenteli katumusta ja alkoi innokkaasti puuhailla laivan rakentamista. Schmidt teki myös työtä säyseänä, ja loordi Greystoke onnitteli itseään siitä, että miehet olivat lopulta käsittäneet heiltä vaaditun työn välttämättömyyden ja velvollisuutensa seurueen muita jäseniä kohtaan.
Tuntien suurempaa huojennusta kuin moneen päivään hän lähti keskipäivän aikaan metsästysretkelle kauas viidakkoon ajamaan kaurislaumaa, jonka Schneider ilmoitti Schmidtin kanssa nähneensä edellisenä päivänä.
Paikka, jossa Schneider oli sanonut nähneensä eläimet, oli lounaassa, ja sille suunnalle apinamies kulki nopeasti metsän vihreiden sokkeloiden läpi oksalta oksalle.
Hänen mennessään lähestyi pohjoisesta puoli tusinaa häijynnäköisiä miehiä, jotka samosivat varovasti viidakon läpi kuten ainakin pahoilla retkillä olevat.
He luulivat kulkevansa kenenkään huomaamatta, mutta heidän jäljissään hiipi pitkä mies melkein siitä asti, kun he lähtivät omasta leiristään. Miehen kasvoissa kuvastui vihaa ja pelkoa ja suurta uteliaisuutta. Miksi Kai Shang, Momulla ja muut pyrkivät niin salaperäisesti etelää kohti? Mitä he toivoivat löytävänsä sieltä? Gust pudisti kummastuneena matalaotsaista päätään. Mutta hän pääsisi kyllä asiasta perille. Hän seuraisi heitä ja ottaisi heidän suunnitelmistaan selvän ja tekisi ne tyhjiksi, jos voisi — se oli aivan varma.
Aluksi hän oli luullut heidän etsivän häntä itseään; tarkemmin ajateltuaan hän tuli varmaksi siitä, että asianlaita ei ollut niin, koska he olivat saavuttaneet kaiken haluamansa ajaessaan hänet leiristä pois. Kai Shang ja Momulla eivät ryhtyisi milloinkaan sellaiseen vaivaan hänen tai jonkun muun tappamiseksi, jollei siitä tulisi rahaa heidän taskuunsa, ja koska Gustilla ei ollut rahaa, oli ilmeistä, että he etsivät jotakin muuta. Pian hänen väijymänsä joukko pysähtyi. Sen jäsenet kätkeytyivät pensaikkoon sen riistapolun varrelle, jota pitkin he olivat tulleet. Gust kiipesi erään puun oksille heidän takanaan voidakseen pitää heitä paremmin silmällä ja kätkeytyi huolellisesti lehvien suojaan entisten tovereittensa katseilta.
Hänen ei tarvinnut odottaa kauan ennenkuin näki vieraan valkoisen miehen lähestyvän varovasti polkua pitkin etelästä päin.