Ja kun pieni seurue vihdoin tunkeutui viimeisen kaihtavan lehtiverhon läpi ja satama ja valtameri oli heidän edessään, huomasivat miehet, että kohtalo oli ollut mitä julmin heitä kohtaan, sillä kuunari oli jo nostanut purjeensa ja kulki hitaasti sataman suusta avoimelle merelle.
Mitä heidän piti tehdä? Tarzanin leveä rinta nousi ja laski kovasta mielenliikutuksesta. Nyt oli tullut viimeinen isku, ja jos Apinain Tarzanilla oli milloinkaan ollut syytä luopua toivosta, niin ainakin nyt, kun hän näki laivan, joka vei hänen vaimonsa jotakin hirveätä kohtaloa vastaan, liukuvan soreasti pitkin väreilevää vettä, niin likellä ja kuitenkin kauhistavan kaukana.
Hän seisoi ääneti ja katseli laivaa. Hän näki sen kääntyvän itää kohti ja lopuksi katoavan erään niemekkeen ympäri tuntematonta päämääräänsä kohti. Sitten hän lysähti maahan ja kätki kasvot käsiinsä.
Pimeän tultua nuo viisi miestä palasivat leiriinsä itärannalle. Yö oli kuuma ja painostava. Ei pieninkään tuulenhenki liikuttanut puiden lehtiä tai väräyttänyt valtameren pintaa. Vain heikko maininki vyöryi hiljaa rantaan.
Tarzan ei ollut milloinkaan nähnyt suurta Atlanttia niin pahaenteisen rauhallisena. Hän seisoi parhaillaan rantasomerikon reunalla katsellen meren yli mannermaalle päin mieli täynnä surua ja toivottomuutta, kun viidakosta aivan leirin takaa kuului pantterin kolkko valitushuuto.
Kammottavassa kiljunnassa oli tuttu sävy, ja Tarzan kääntyi melkein koneellisesti ja vastasi. Hetkeä myöhemmin Sheetan keltaisenruskea hahmo livahti rannikon hämärään. Kuu ei paistanut, mutta taivas oli tähtien peitossa. Villi peto tuli hiljaa miehen viereen. Nyt oli pitkä aika siitä, kun Tarzan oli nähnyt vanhan taistelutoverinsa, mutta hiljainen hyrrääminen riitti vakuuttamaan hänelle, että eläin yhä muisti siteet, jotka olivat yhdistäneet heidät menneisyydessä.
Apinamies laski kätensä eläimen turkille, ja kun Sheeta painautui hänen säärtänsä vasten, hyväili ja silitteli hän tuimannäköistä päätä silmät yhä suunnattuina tutkivasti pimeälle merelle.
Äkkiä hän hätkähti. Mitä se oli? Hän pinnisti silmiään, tuijottaen yöhön. Sitten hän kääntyi ja huusi miehille, jotka istuivat leirissä huopiensa päällä poltellen piippuaan. He tulivat juosten hänen luokseen, mutta Gust vitkasteli nähdessään Tarzanin toverin.
"Katsokaa!" huudahti Tarzan. "Valo! Laivan valo! Siellä on varmaan Cowrie. He ovat jääneet tuulettomaan paikkaan." Ja sitten hän huudahti uudistunein toivein: "Me voimme saada heidät kiinni! Purtemme vie meidät helposti."
Gust vastusteli. "He ovat hyvin aseistettuja", varoitti hän. "Me emme voisi vallata laivaa, — meitähän on vain viisi."