"Nyt on kuusi", vastasi Tarzan osoittaen Sheetaa, "ja me voimme puolessa tunnissa saada vielä lisää. Sheeta vastaa kahtakymmentä miestä, ja ne muutamat, jotka voin vielä kutsua, lisäävät joukkoamme sadalla miehellä. Sinä et tunne niitä."
Apinamies kääntyi viidakkoon päin ja kallisti päätään. Hänen huuliltaan kaikui kerran toisensa jälkeen tovereitaan kutsuvan urosapinan inha huuto.
Pian kuului viidakosta vastaukseksi samanlainen huuto ja sitten yhä uusia. Gustia värisytti. Minkälaisten olentojen joukkoon kohtalo oli heittänyt hänet? Eivätkö Kai Shang ja Momulla olisi sittenkin olleet parempia kuin tämä suuri valkoinen jättiläinen, joka silitteli pantteria ja kutsui viidakon petoja luokseen?
Muutamassa minuutissa Akutin apinat tulivat oksien ritistessä pensaikon läpi rannalle, jossa nuo viisi miestä olivat sillä välin puuhanneet kömpelön purrenrungon kimpussa.
Jättiläisponnistuksilla oli heidän onnistunut saada se vedenpartaalle. Kincaidin kahden pelastusveneen airot, jotka olivat olleet telttojen kannatuspuina, — veneet oli tuuli kuljettanut ulapalle juuri sinä yönä, jolloin seurue oli tullut maihin, — tuotiin nyt kiireesti purteen. Kun Akut ja hänen seuralaisensa tulivat rantaan, oli kaikki. valmiina merelle lähtöä varten.
Hirvittävät laivamiehet ryhtyivät taas herransa palvelukseen ja asettuivat vastaan mukisematta paikoilleen purressa. Neljä miestä — Gustia ei saatu tulemaan mukaan — tarttui airoihin käytellen niitä melan tavoin. Muutamat apinat seurasivat heidän esimerkkiänsä, ja pian kulki kömpelö pursi tasaisesti pitkin merta valoa kohti, joka nousi ja laski hiljaa aallokon mukana.
Uninen merimies piti huonosti vahtia Cowrien kannella, samalla kun alhaalla kajuutassa Schneider käveli edestakaisin väitellen Jane Claytonin kanssa. Tämä oli löytänyt revolverin pöydänlaatikosta siinä huoneessa, johon hänet oli suljettu, ja piti nyt aseensa avulla Kincaidin perämiestä alallaan.
Mosula-nainen oli polvillaan hänen takanaan, ja Schneider asteli edestakaisin oven edessä uhaten ja rukoillen ja tehden lupauksia, mutta kaikki turhaan. Pian kuului yläpuolella olevalta kannelta varoitushuuto ja laukaus. Jane Claytonin valppaus herpautui hetkeksi: hän käänsi silmänsä kajuutan kattoaukkoon. Samassa hetkessä oli Schneider hänen kimpussaan.
Ensi tiedon siitä, että joku toinen alus oli likellä, sai vahdissa oleva merimies silloin, kun näki miehen pään ja hartioiden kohoavan laivan kaiteen yli. Paikalla hypähti vahti huudahtaen pystyyn ja tähtäsi revolverillaan tunkeilijaa. Hänen huutonsa ja sitä seurannut revolverinlaukaus olivat saaneet Jane Claytonin unohtamaan varovaisuutensa.
Luulotellun turvallisuuden aiheuttama rauhallisuus kannella muuttui pian mitä hirveimmäksi meteliksi. Cowrien miehet syöksyivät ylös asestettuina revolvereilla, väkipuukoilla ja niillä pitkillä veitsillä, joita monet heistä tavallisesti pitivät mukanaan. Mutta hälytys oli tullut liian myöhään. Tarzanin pedot olivat jo laivan kannella ja heidän mukanaan Tarzan itse ja kaksi miestä Kincaidin väestä.