Paulvitsh mainitsi ylettömän rahamäärän. Tarzan kykeni tuskin pidättämään hymyänsä.
Juuri heidän ahneutensa koitui heidän tuhokseen, ainakin lunnaiden suhteen. Tarzan epäröi tahallaan ja tinki summaa, mutta Paulvitsh oli itsepäinen. Lopuksi apinamies kirjoitti maksuosoituksen suuremmalle summalle kuin hänellä oli pankissa käytettävänään.
Kun hän kääntyi antaakseen arvottoman paperipalan venäläiselle, sattui hänen katseensa suuntautumaan Kincaidin kokan yli ylähangan puolelta. Hän näki hämmästyksekseen, että laiva oli vain muutaman sadan metrin päässä maasta. Melkein vedenrajaan asti ulottui troopillinen viidakko, ja taustalla oli ylempänä oleva maa metsän peitossa.
Paulvitsh huomasi hänen katseensa suunnan.
"Sinne teidät päästetään vapauteen", sanoi hän.
Tarzan luopui aikeesta kostaa venäläiselle heti paikalla. Hän luuli, että edessä oleva maa oli Afrikan mannerta, ja hän tiesi, että jos he vapauttaisivat hänet, voisi hän epäilemättä päästä verrattain helposti takaisin sivistyneihin seutuihin.
Paulvitsh otti maksuosoituksen.
"Riisukaa vaatteenne", sanoi hän apinamiehelle. "Te ette tarvitse niitä täällä."
Tarzan hidasteli. Paulvitsh osoitti asestettuja merimiehiä. Silloin englantilainen riisuutui vitkallisesti.
Vene laskettiin vesille ja apinamies soudettiin maihin yhä ankarasti vartioituna. Puoli tuntia myöhemmin olivat merimiehet palanneet Kincaidiin ja höyrylaiva lähti hitaasti liikkeelle.