Hän muovaili tupen ja kädensijan metsästysveitseensä sekä viinen nuoliaan varten, ja Baran nahasta hän teki vyön ja lanneverhon. Sitten hän lähti pikku tiedusteluretkelle vieraaseen maahan, jossa hän nyt oli. Hän tiesi, ettei hän ollut vanhalla tutulla paikalla Afrikan länsirannikolla, koska tämä seutu oli itään päin — nouseva aurinko tuli merestä viidakon etupuolelta. Mutta hän oli yhtä varma siitä, että paikka ei ollut Afrikan itärannikolla, sillä hän tiesi täysin hyvin, että Kincaid ei ollut kulkenut Välimeren, Suezin kanavan ja Punaisen meren läpi, eikä se myöskään ollut ehtinyt kiertää Hyväntoivonniemeä. Näin ollen hän ei ollenkaan aavistanut, missä päin hän oli.
Joskus hän aprikoi, oliko laiva kulkenut leveän Atlantin poikki ja jättänyt hänet jollekin Etelä-Amerikan autiolle rannikolle, mutta Numa-leijonan esiintyminen näillä seuduilla sai hänet vakuutetuksi siitä, että asianlaita ei ollut niin.
Samotessaan yksinään viidakon läpi noudattaen rannikon suuntaa, tunsi Tarzan kovasti kaipaavansa toveria ja alkoi vähitellen katua, ettei ollut liittynyt apinoihin. Hän ei ollut nähnyt niitä ensimmäisen päivän jälkeen, jolloin sivistyksen vaikutus vielä oli pidättänyt häntä heidän seurastaan. Nyt hän oli enemmän entisen Tarzanin kaltainen, ja vaikka hän käsitti, että hänellä ja noilla suurilla ihmisapinoilla saattoi olla vain vähän yhteisiä harrastuksia, oli heidän seuransa kuitenkin parempi kuin täydellinen yksinäisyys.
Kulkien hitaasti, joskus maassa ja joskus puiden alemmilla oksilla, poimien silloin tällöin hedelmän tai kääntäen kaatuneen puunrungon toivossa, että saisi jonkun suuren kovakuoriaisen, joka maistui vielä yhtä hyvältä kuin ennenkin, oli Tarzan edennyt noin kilometrin tai enemmänkin, kun hänen huomiotaan herätti se, että hän vainusi Sheetan suoraan edessään.
Tarzan oli erikoisen iloinen siitä, että kohtasi juuri Sheetan, pantterin, sillä hän ei aikonut ainoastaan käyttää suuren kissaeläimen vahvoja suolia jouseensa, vaan ajatteli myöskin tehdä uuden nuolikotelon ja lannevaatteen sen taljasta. Kun apinamies oli tähän asti matkannut huolettomasti, oli hän nyt ikäänkuin äänettömän hiipimisen henkilöitymä.
Hän liukui nopeasti ja hiljaa metsän läpi villin kissaeläimen jäljillä, ja takaa-ajaja oli ylhäisestä syntyperästään huolimatta aivan yhtä villi kuin hänen väijymänsä kesytön ja raju olento.
Tullessaan lähemmäksi Sheetaa huomasi hän pantterin väijyvän puolestaan omaa saalistaan, ja juuri kun hän havaitsi tämän, tuli oikealta päin hänen sieraimiinsa harhailevan tuulenhengen tuomana suuren apinajoukon väkevä haju.
Pantteri oli kiivennyt vankkaan puuhun, kun Tarzan sai hänet näkyviinsä, ja hänen edessään ja alapuolellaan näki Tarzan Akutin heimon makailevan pienellä aholla. Jotkut apinoista torkkuivat puunrunkoja vasten nojautuneina ja toiset taas kuljeskelivat sinne tänne kiskoen puista kaarnanpaloja, joiden alta he poimivat maukkaita toukkia ja kovakuoriaisia ja pistelivät suuhunsa.
Akut oli Sheetaa lähinnä. Suuri kissaeläin oli kyyristyneenä paksulle oksalle ja tiheä lehvistö esti apinan näkemästä sitä. Se odotti kärsivällisesti, että ihmisapina tulisi kylliksi likelle hypätäkseen äkkiä sen selkään.
Tarzan siirtyi varovasti samaan puuhun kuin pantteri ja hiukan yläpuolelle sitä. Vasemmassa kädessään hänellä oli ohut kiviveitsensä. Hän olisi mieluummin tahtonut käyttää suopunkiaan, mutta pantteria ympäröivä lehvistö olisi estänyt heittämästä köyttä varmasti.