Seuraavassa hetkessä olisi Numa heidän kummankin kimpussa, joten oli toimittava nopeasti, jos apinamies aikoi jotakin syödä tänä iltana ja yleensä vastedeskin.
Tuskin hän oli saanut kiinni kauriin sileästä nahasta — hän putosi niin raskaasti, että eläin meni polvilleen — kun hän tarttui kumpaankin sarveen ja väänsi yhdellä ainoalla nopealla nykäyksellä eläimen kaulan aivan nurin, kunnes kuuli kaulanikamien murtuvan lujasta otteesta.
Leijona kiljui raivoissaan ihan hänen takanaan, kun hän viskasi kauriin hartioilleen ja puristaen sen etujalan vahvojen hampaittensa väliin heilautti itsensä lähimmälle oksalle, joka heilui hänen yläpuolellaan. Hän tarttui molemmin käsin oksaan, ja samalla hetkellä kun Numa hyppäsi, kohottautui hän saaliineen pedon julmien kynsien ulottuvilta.
Alhaalta kuului jysähdys, kun toiveissaan pettynyt leijona putosi takaisin maahan, ja sitten Apinain Tarzan veti päivällisateriansa suojaan korkeammalle oksalle ja katsoi kasvot irvissä toisen villieläimen välkkyviin, keltaisiin silmiin, jotka tuijottivat häneen alhaalta, ja näytteli pistosanoja huudellen tappamaansa eläintä toiselle, jolta oli sen viekkaasti riistänyt.
Hän leikkasi kömpelöllä kiviveitsellään mehukkaan lihakappaleen kauriin reidestä, ja suuren leijonan astellessa muristen edestakaisin alapuolella loordi Greystoke sammutti villi-ihmisen tavoin nälkänsä, eikä hänen hienoimmassa Lontoon-kerhossaan ollut ateria milloinkaan maistunut paremmalta. Hänen uhrinsa lämmin veri tahri hänen kätensä ja kasvonsa ja täytti hänen sieraimensa hajulla, josta lihaa syövät villieläimet pitävät eniten.
Ja kun hän oli lopettanut syöntinsä, jätti hän kauriin jäännökset korkeaan oksanhaaraan siinä puussa, jossa oli aterioinut. Numan kuljeskellessa yhä kostonhaluisena hänen alapuolellaan meni hän takaisin puun latvassa olevaan suojapaikkaansa, ja nukkui siellä, kunnes aurinko seuraavana aamuna oli jo korkealla.
NELJÄS LUKU
Sheeta
Lähinnä seuraavat päivät menivät Tarzanilta aseitten täydentämiseen ja viidakon tutkimiseen. Hän pingoitti jouseensa sen kauriin jänteitä, josta oli saanut päivällisensä ensi iltanaan oudolla rannikolla, ja vaikka hän olisi tähän tarkoitukseen mieluummin käyttänyt Sheetan suolia, tyytyi hän odottamaan, kunnes hänelle tulisi tilaisuus tappaa joku suurista kissaeläimistä.
Hän punoi myös pitkän ruohoköyden — sellaisen, jota hän oli monta vuotta sitten käyttänyt kiusatakseen ilkeätä Tublatia ja joka myöhemmin oli kehittynyt ihmeellisen tehokkaaksi aseeksi pienen apinapojan tottuneessa kädessä.