Hän heilautti itsensä oksalta toiselle ylhäällä puissa juohevasti ja helposti kuin marakatti. Jollei hän olisi sydämessään tuntenut raskasta kuormaa, olisi hän ollut onnellinen palattuaan lapsuutensa vanhaan vapaaseen elämään.
Mutta vaikka hänellä oli taakka sydämellään, liukui hän taas aikaisemman elämänsä tapoihin, ja ne todellisuudessa kuvastivat paremmin hänen omaa itseään kuin sivistyksen ohut pintasilaus, joka häneen oli tullut kolmen vuoden seurustelussa muun maailman valkoisten ihmisten kanssa — pintasilaus, jonka alla oli vain eläimen alkeellisia vaistoja, sillä eläinhän Apinain Tarzan oli siihen asti ollut.
Jos hänen loorditoverinsa Ylähuoneessa olisivat nähneet hänet nyt, olisivat he kohottaneet jalomuotoiset kätensä pyhästi kauhistuneina.
Hän hiipi hiljaa sen suuren puujättiläisen alemmalle oksalle, joka levisi polun yli, ja hänen terävät silmänsä ja herkät korvansa olivat jännittyneet tarkkaamaan kaukaista viidakkoa, josta hän tiesi päivällisensä pian tulevan.
Eikä hänen tarvinnut odottaa kauan. Tuskin oli hän istuutunut mukavaan asentoon ja vetänyt notkeat, vahvajäntereiset jalkansa alleen samoin kuin pantteri vetää takakäpälänsä valmistautuessaan hyppäämään, kun Bara-kauris tuli sirosti astellen juomaan.
Mutta tulossa oli joku muukin kuin Bara. Tuon kauniin eläimen takana tuli toinen, jota kauris ei voinut nähdä eikä haistaa, mutta jonka liikkeet Apinain Tarzan huomasi selvästi korkealla olevasta väijytyspaikastaan.
Hän ei tiennyt vielä tarkalleen, mikä olento liikkui niin varovasti viidakossa muutamia satoja metrejä kauriin takana, mutta hän oli varma, että joku suuri petoeläin siellä väijyi Baraa juuri samassa tarkoituksessa, joka sai hänet itsensä odottamaan nopeajalkaista eläintä. Vaanija oli ehkä Numa tai Sheeta, pantteri.
Joka tapauksessa Tarzan näkisi ateriansa luisuvan käsistään, jollei
Bara tulisi nopeammin juomapaikalle.
Kun nämä ajatukset liikkuivat hänen mielessään, tuli kauriin korviin kaiketi jokin ääni takana hiipivän väijyvän puolelta, sillä se pysähtyi äkkiä hetkeksi paikalleen, vapisi kauttaaltaan ja syöksyi sitten nopeasti hyppien suoraan jokea ja Tarzania kohti. Sen tarkoituksena oli paeta matalan kaalamon yli ja päästä turvaan joen toiselle puolelle.
Vain sadan metrin päässä siitä tuli Numa. Tarzan saattoi nähdä sen nyt aivan selvästi. Bara oli juuri menossa apinamiehen alapuolelta. Voisiko hän saada kauriin kiinni? Mutta juuri kysyessään itseltään tätä sinkautti apinamies itsensä nälän pakottamana piilopaikastaan suoraan pelästyneen kauriin selkään.