Rokoff oli epäilemättä purjehtinut suoraan mannermaalle, missä hänen oli verrattain helppoa keksiä keino miten jättää pikku Jack julmien ja villien kasvatusvanhempien käsiin, jotka tulisivat huolehtimaan lapsesta, kuten kirjeessä oli uhattu.
Tarzania värisytti hänen ajatellessaan mitä kärsimyksiä pienokaisen täytyi kestää tulevassa elämässään, vaikka hän joutuisikin sellaisten ihmisten luo, joiden tarkoitukset hänen suhteensa olivat mitä paraimpia. Apinamies tunsi kyllin hyvin nuo alhaisella asteella olevat Afrikan villit, tietääkseen että heidänkin keskuudessaan tapasi alkeellisessa muodossa esiintyvää armeliaisuutta ja inhimillisyyttä. Mutta heidän elämänsä oli parhaassakin tapauksessa yhtämittaista kauheata puutetta, vaaraa ja kärsimystä.
Ja sitten odotti lasta hirveä kohtalo jälkeenpäin, kun hän oli tullut mieheksi. Ne kamalat tavat, joihin hänet totutettaisiin, riittäisivät yksinään erottamaan hänet ikuisesti oman heimonsa ja vertaistensa seurasta. Ihmissyöjä! Hänen pikku poikansako julma ihmissyöjä! Se oli liian kovaa ajatella.
Ajatella teräviksi viilattuja hampaita, halkaistua nenää ja kauheannäköiseksi maalattuja pikku kasvoja!
Tarzan voihki. Jospa hän vain saisi tuon venäläisen paholaisen kurkun terässormiinsa!
Ja Jane! Mitä kiduttavaa epäilyä, pelkoa ja epävarmuutta Janen täytyikään kärsiä! Tarzan tunsi oman asemansa äärettömän paljon helpommaksi kuin Janen, sillä hän itse tiesi ainakin, että toinen hänen rakkaistaan oli kotona turvassa, kun Janella taas ei ollut mitään tietoa miehensä ja poikansa olopaikasta.
Oli hyvä, ettei Tarzan aavistanut totuutta, sillä sen tietäminen olisi vain satakertaisesti lisännyt hänen kärsimystään.
Kun hän samosi hitaasti viidakon läpi synkkiin ajatuksiinsa syventyneenä, tuli hänen korviinsa omituinen raapiva ääni, jota hän ei osannut selittää. Hän liikkui varovasti siihen suuntaan, josta se kuului, ja tapasi pian suuren pantterin, joka oli jäänyt kaatuneen puun alle.
Tarzanin lähestyessä peto kääntyi muristen häntä kohti ja koetti päästä irti, mutta suuri puunhaara painoi sen selkää ja pienemmät oksat kytkivät sen jalat, estäen sitä liikkumasta muuta kuin jonkun tuuman kullekin suunnalle.
Apinamies seisahtui avuttoman kissaeläimen eteen, sovittaen jouseensa nuolen, surmatakseen pedon, jonka muuten täytyisi kuolla nälkään. Mutta juuri kun hän jännitti jousta, pysäytti muuan äkillinen ajatus hänen kätensä.