Hänen lähestyessään mahtavaa eläintä astui tämä varovasti syrjään ja apinamies sivuutti sen vain ehkä jalan mitan päässä kuolaa valuvista leuoista. Ja kun hän jatkoi matkaansa metsän läpi, seurasi pantteri häntä kintereillä kuten koira.
Pitkään aikaan ei Tarzan voinut sanoa, seurasiko eläin häntä ystävällisin tuntein vai pelkästään väijyen häntä sen varalta, että tulisi nälkäiseksi; mutta lopulta hänen oli pakko uskoa, että edellinen tunne sai eläimen toimimaan näin.
Myöhemmin päivällä vainusi Tarzan kauriin ja kiiruhti puuhun. Pudotettuaan eläimen kaulaan silmukan kutsui hän Sheetaa hyrräten samalla tavoin kuin vaimentaessaan eläimen epäluuloa aikaisemmin päivällä, nyt vain hieman kovemmin ja kimeämmin. Hän oli kuullut parittain metsästävien pantterien hyrräävän saaliin saatuaan juuri sillä tavoin.
Melkein heti kuului ritinää läheisestä pensaikosta, ja hänen omituisen toverinsa pitkä notkea ruumis tuli näkyviin. Nähdessään Baran ruumiin ja haistaessaan verta päästi pantteri kimeän kiljaisun ja hetkeä myöhemmin söivät nuo kaksi villieläintä vieretysten kauriin herkullista lihaa.
Useita päiviä tämä omituinen pari kuljeskeli yhdessä pitkin viidakkoa. Kun toinen sai saaliin, kutsui hän toista, ja siten he saivat usein ja riittävästi ravintoa.
Kerran, kun he söivät päivällisekseen metsäsikaa, jonka Sheeta oli surmannut, tunkeutui Numa-leijona julmana ja kauhistavana esiin tuuheasta ruohikosta aivan heidän vieressään. Karjuen vihaisesti ja varoittavasti se hyppäsi esiin ajaakseen heidät pois saaliinsa luota. Sheeta loikkasi läheiseen tiheikköön ja Tarzan heilautti itsensä viereisen puun matalille oksille.
Siellä apinamies otti ruohoköyden kaulaltaan, ja kun Numa seisoi metsäsian ruumiin ääressä pää uhmaavasti pystyssä, pudotti hän silmukan tuuheaharjaiseen kaulaan ja veti äkkiä tempaisten vahvan köyden kireälle. Samalla hän kutsui kimeästi huutaen Sheetaa, vetäessään vastaan ponnistelevaa leijonaa ylöspäin, kunnes tällä vain takajalat koskettivat maata.
Hän kiinnitti köyden nopeasti vahvaan oksaan, ja kun pantteri hänen kutsuaan seuraten hypähti näkyviin, pudottautui hän maahan rimpuilevan ja raivostuneen Numan viereen ja hyökkäsi pitkä terävä veitsi kädessään hänen kimppuunsa toiselta puolen, samalla kun Sheeta kävi kiinni toiselta puolen.
Pantteri repi ja raateli Numan oikeata kylkeä ja apinamies iski kiviveitsensä kerran toisensa jälkeen vasempaan kylkeen. Ennenkuin eläinten kuninkaan onnistui mahtavilla kynsillään repiä köysi poikki, riippui se itse kuolleena ja vaaratonna silmukassa.
Ja sitten kaikui viidakossa kahdesta villistä kurkusta urosapinan ja pantterin voitonhuuto, joka yhtyi yhdeksi ainoaksi peloittavaksi ja hirveäksi kiljunnaksi.