Kun viimeiset äänet haipuivat pitkäksi kauhistuttavaksi valitukseksi, niin parikymmentä sotamaalauksessa komeilevaa villiä, jotka juuri vetivät pitkää sotakanoottiaan rannalle, pysähtyi työssään. He alkoivat tuijottaa viidakkoon päin ja kuunnella.
VIIDES LUKU
Mugambi
Kierrettyään saaren koko rannikon ja pistäydyttyään useissa kohdin sisämaassa pääsi Tarzan varmuuteen siitä, että hän oli ainoa ihmisolento saarella.
Hän ei ollut missään huomannut merkkiä siitä, että ihmisiä olisi edes sattumalta käynyt tällä rannalla, vaikka hän luonnollisestikin tiesi, että uhkea troopillinen kasvullisuus hävittää hyvin nopeasti pysyvimmätkin muistomerkit ihmisestä, joten hänen johtopäätöksensä saattoivat olla vääriä.
Päivää jälkeen Numan surmaamisen kohtasivat Tarzan ja Sheeta Akutin heimon. Nähdessään pantterin lähtivät suuret apinat pakoon, mutta jonkun ajan kuluttua Tarzanin onnistui kutsua heidät takaisin.
Hänen mieleensä oli juolahtanut, että olisi mielenkiintoinen koe yrittää saada sovinto aikaan näiden perivihollisten kesken. Hänestä oli tervetullutta kaikki, mikä lyhensi hänen joutohetkiään ja sai hänet ajattelemaan muutakin kuin vatsansa täyttämistä. Sellainen askartelu karkoitti myös synkät ajatukset, jotka vaivasivat häntä heti kun hän tuli toimettomaksi.
Ei ollut erikoisen vaikeata ilmoittaa suunnitelma apinoille, vaikka heidän pieni ja rajoitettu sanavarastonsa joutui yrityksessä kovalle koetukselle. Mutta kun piti saada Sheetan pieniin pahanilkisiin aivoihin mahtumaan ajatus, että hänen piti ruveta yhteistoimintaan tähänastisen riistansa kanssa, osoittautui tehtävä apinamiehelle melkein ylivoimaiseksi.
Tarzanilla oli muitten aseittensa joukossa pitkä tukeva ryhmysauva, ja sidottuaan köytensä pantterin kaulaan käytteli hän hyvin runsaskätisesti tätä asettaan murisevaa petoa vastaan, koettaen sillä tavoin painaa sen mieleen, ettei se saanut käydä noiden suurten pörröisten, ihmistä muistuttavien olentojen kimppuun, jotka olivat tulleet likemmäksi, kun olivat nähneet, mitä nuora Sheetan kaulassa merkitsi.
Se, että eläin ei kääntynyt Tarzania vastaan ja repinyt häntä palasiksi, oli miltei ihme, ja sen voi mahdollisesti selittää johtuneen siitä, että kun se kahtena kertana kääntyi muristen apinamiestä vastaan, oli tämä kipeästi sivaltanut sen herkkään kuonoon, herättäen siten sen mielessä terveellistä pelkoa ryhmysauvaa ja sitä pitelevää apinamiestä kohtaan.