Mugambi teki tulen ja paistoi osansa saaliista, mutta Tarzan, Sheeta ja Akut repelivät oman osansa raa'altaan terävillä hampaillaan ja murisivat toisilleen, kun toinen uskalsi käydä käsiksi heidän osuuteensa.
Ei ollut kuitenkaan kovin ihmeteltävää, että valkoinen mies oli tavoissaan paljon lähempänä eläimiä kuin villit neekerit. Me olemme kaikki tapojemme orjia, ja kun ulkonainen pakko totuttautua uusiin tapoihin lakkaa vaikuttamasta, vajoamme me luonnonmukaisesti ja helposti niihin tapoihin ja tottumuksiin, jotka pitkäaikainen harjaantuminen on häviämättömästi juurruttanut meihin.
Lapsuudesta asti ei Mugambi ollut syönyt lihaa muutoin kuin kypsennettynä, Tarzan taas ei ollut milloinkaan maistanut minkäänlaista keitettyä tai paistettua, ennenkuin oli päässyt melkein miehen ikään, ja senkin jälkeen hän oli vain kolmen tai neljän vuoden aikana syönyt ruokansa valmistettuna. Ei ainoastaan elinikäinen tottumus saanut häntä syömään lihaa raakana, vaan myöskin hänen oma makunsa, hänestä kun kypsennetty liha oli pilattua verrattuna äsken kaadetun saaliin lämpimään, mehuisaan lihaan.
Se, että hän saattoi mielihyvällä syödä viikkoja sitten hautaamaansa lihaa ja nauttia pienistä nakertajista ja vastenmielisistä toukista, tuntuu pöyristyttävältä meistä, jotka olemme aina olleet "sivistyneitä"; mutta jos olisimme lapsuudessa oppineet syömään niitä ja nähneet kaikkien ympärillämme niitä syövän, eivät ne nyt tuntuisi meistä sen tympäisevämmiltä kuin monet parhaat herkkumme, joita Afrikan villi ihmissyöjä katselisi inhoten ja nenäänsä nyrpistäen.
Rudolf-järven rannoilla esimerkiksi on heimo, joka ei syö lampaan- tai naudanlihaa, vaikka sen lähimmät naapurit sitä käyttävät. Likellä sitä on toinen heimo, joka syö aasinlihaa, ja se on pöyristyttävää ympäristöheimoista, jotka eivät syö sellaista ruokaa. Kuka siis voi sanoa, että on sopivaa syödä etanoita, sammakonreisiä ja ostereita, mutta ellottavaa elää toukista ja kovakuoriaisista, tai että raaka limainen osteri on mieluisampaa kuin äsken kaadetun kauriin makea, puhdas liha?
Seuraavina päivinä Tarzan valmisti hienosta niinestä purjeen kanoottia varten, sillä hän ei uskonut voivansa opettaa apinoita airojen käyttelyyn, vaikka hänen onnistui saada useita niistä mukanaan heikkoon alukseen, jota hän ja Mugambi meloivat hiekkasärkän sisäpuolella, missä vesi oli aivan tyyntä.
Näillä retkillä hän oli pannut airot heidän käsiinsä, ja he koettivat jäljitellä hänen ja Mugambin liikkeitä. Mutta apinoiden oli niin vaikeata keskittyä pitkäksi ajaksi yhteen tehtävään, että hän pian huomasi tarvittavan viikkokausien kärsivällistä harjoittelua, ennenkuin he kykenisivät tehokkaasti käyttelemään näitä uusia työkaluja, jos he ylipäätänsä milloinkaan siihen pystyisivät.
Oli kuitenkin yksi poikkeus, nimittäin Akut. Hän osoitti melkein alusta alkaen tätä uutta urheilua kohtaan sellaista mielenkiintoa, joka todisti hänen olevan älyllisesti paljon ylempänä heimonsa muita jäseniä. Hän näytti käsittävän airojen tarkoituksen, ja kun Tarzan huomasi tämän, koetti hän ihmisapinoiden puutteellisella kielellä selittää, kuinka niitä voitaisiin parhaiten käyttää.
Mugambilta sai Tarzan tietää, että mannermaa oli vain vähäisen matkan päässä saaresta. Näytti siltä, että wagambi-soturit olivat uskaltaneet liian kauaksi heikolla aluksellaan, ja kun kova merenkäynti ja rannikolta puhaltava ankara tuuli oli saanut heidät valtoihinsa, ajautuivat he niin kauas, etteivät enää nähneet maata. Soudettuaan koko yön siinä luulossa, että matka suuntautui kotia kohti, he olivat nähneet tämän maan auringon noustessa ja pitäen sitä yhä mannermaana olivat tervehtineet sitä ilomielin. Mugambikin oli vasta Tarzanilta saanut kuulla, että se oli saari.
Wagambi-päällikkö oli hyvin epäilevällä kannalla purjeen suhteen, sillä hän ei ollut milloinkaan nähnyt käytettävän sellaista laitosta. Hänen maansa oli kaukana leveän Ugambi-joen varrella; ja nyt vasta oli hänen kansansa jäseniä tullut merelle asti. Mutta Tarzan uskoi voivansa hyvällä länsituulella ohjata pikku aluksen mannermaalle. Hän päätteli, että olisi joka tapauksessa parempi sortua matkalla kuin jäädä mittaamattomiksi ajoiksi tälle ilmeisesti tuntemattomalle saarelle, jonne ei voinut odottaa laivojen koskaan saapuvan.