Kun ensimmäinen suotuisa tuuli nousi, läksi hän näin ollen retkelleen ja otti mukaansa omituisimman ja kauhistavimman miehistön, mikä milloinkaan on purjehtinut villin kapteenin päällikkyydessä.
Hänen mukanaan läksi Mugambi ja Akut, Sheeta-pantteri ja tusinan verran
Akutin heimon suuria uroksia.
KUUDES LUKU
Kauhea laivamiehistö
Sotakanootti kulki villeine miehistöineen hitaasti särkässä olevaa aukkoa kohti, jonka kautta sen täytyi pyrkiä avoimelle merelle. Tarzan, Mugambi ja Akut soutivat, sillä rannikon korkeus esti länsituulen pääsemästä puhaltamaan pieneen purjeeseen.
Sheeta oli kyyryssä aluksen kokassa apinamiehen jaloissa, sillä Tarzanista näytti parhaalta pitää pahanilkinen eläin aina niin kaukana seurueen muista jäsenistä kuin mahdollista, koska aivan pienikin aihe riitti lennättämään hänet kenen kurkkuun tahansa, lukuunottamatta valkoista miestä, jota hän nyt ilmeisesti piti herranaan.
Veneen perässä oli Mugambi ja juuri hänen edessään kyykötti Akut. Akutin ja Tarzanin välissä istui kaksitoista apinaa vilautellen silmiään epätietoisina sinne tänne ja joskus kääntäen kaihoavan katseensa rantaa kohti. Kaikki kävi hyvin, kunnes kanootti oli tullut särkän ulkopuolelle. Täällä vahva tuuli pääsi purjeeseen kiinni ja alkoi heitellä karkeatekoista alusta aalloissa, jotka kävivät yhä korkeammiksi, kun he etenivät loitommaksi rannalta.
Veneen paiskautuessa sinne tänne apinat joutuivat kauhun valtaan. Ensin he liikehtivät levottomasti ja alkoivat sitten murista ja vinkua. Vaivoin sai Akut hillityksi heitä jonkun aikaa, mutta kun erikoisen suuri aalto iski kanoottia ja pieni tuulenpuuska pullisti samalla hetkellä purjetta, ei heidän hirmustuksellaan ollut rajoja. Hypätessään pystyyn he olivat vähällä kaataa veneen, ennenkuin Akut ja Tarzan yhteisvoimin saivat heidät tyynnytetyiksi. Lopulta rauha palautui, ja apinat tottuivat viimein aluksensa omituisiin metkuihin; sitten he eivät enää tuottaneet vaivaa.
Matka jatkui enemmittä seikkailuitta, tuuli puhalsi edelleen vireästi ja kymmenen tunnin yhtämittaisen purjehduksen jälkeen häämöittivät rannikon mustat varjot apinamiehen kiinteästi tähystävien silmien edessä hänen istuessaan kokassa. Oli aivan liian pimeä nähdä, olivatko he tulleet juuri Ugambin suulle vai eikö, joten Tarzan ohjasi veneen lähimmästä kohdasta rantasärkän lävitse, odottaakseen sarastusta.
Kanootti kääntyi kyljelleen heti kun sen kokka kosketti hiekkaa, ja kohta sen jälkeen se vierähti nurin, jolloin miehistö alkoi kiihkeästi kompuroida rantaa kohti. Seuraava hyökyaalto vyöryi aivan heidän ylitseen, mutta lopulta kaikkien onnistui rämpiä turvaan, ja hetkeä myöhemmin heidän kömpelö aluksensa viskautui heidän viereensä.