Lopun yötä istuivat apinat kyyryssä ihan likellä toisiaan saadakseen lämpöä, ja Mugambi teki heidän viereensä tulen, joka myöskin lämmitti heitä. Mutta Tarzan ja Sheeta olivat toisenlaisia, sillä kumpikaan heistä ei pelännyt viidakon yötä, ja nälän vaivaava kalvaminen sai heidät lähtemään saaliinhakuun metsän sysimustaan kätköön.
He kävelivät vierekkäin siinä, missä oli kahdelle tilaa kulkea. Toisinaan he menivät perätysten, ensin toinen ja sitten toinen edellä. Tarzan ensin vainusi saaliin — puhvelihärän — olopaikan, ja pian he hiipivät varovaisesti kohti nukkuvaa eläintä, joka oli keskellä tiheätä kaislikkoa joen rannalla.
He hiipivät yhä lähemmäksi pahaa aavistamatonta eläintä, Sheeta oikealta ja Tarzan vasemmalta, sydämen puolelta. He olivat tähän mennessä metsästäneet jonkun aikaa yhdessä, joten he työskentelivät yhteisymmärryksessä toistensa kanssa, antaen vain matalalla, kehräävällä äänellä merkkejä toisilleen.
Hetken ajan he olivat aivan hiljaa saaliinsa lähellä, ja sitten Sheeta hyppäsi apinamiehen merkistä eläimen selkään ja iski vahvat hampaansa härän niskaan. Eläin ponnahti heti pystyyn, päästäen tuskan ja raivon karjunnan, ja samassa hetkessä Tarzan syöksyi kiviveitsineen sen kimppuun vasemmalta puolelta, survaisten sitä yhä uudestaan lapaluun taakse.
Apinamies tarttui toisella kädellään eläimen paksuun niskavillaan, ja kun härkä syöksyi mielettömänä kaislikon yli, laahautui sen henkeä uhkaava olento perässä. Sheeta tarrautui itsepäisesti kiinni eläimen niskaan ja selkään ja koetti päästä hampainensa sen selkärankaan.
Mylvivä härkä laahasi villejä vihollisiaan useita satoja metrejä mukanaan, kunnes veitsenterä lopulta osui sen sydämeen, jolloin se sortui suinpäin maahan, päästäen loppumölähdyksen, joka oli puoleksi valitusta. Sitten Tarzan ja Sheeta nauttivat juhla-aterian.
Aterian jälkeen he ryömivät yhdessä tiheikköön, ja miehen mustatukkainen pää kallistui pantterin keltaisenruskeata kylkeä vasten. Hiukan päivänkoiton jälkeen he heräsivät ja söivät taas, minkä jälkeen palasivat rannikolle, jotta Tarzan toisi joukon muutkin jäsenet saaliin luo.
Kun ateria oli lopussa, asettuivat eläimet nukkumaan, jolloin Tarzan ja Mugambi lähtivät etsimään Ugambi-jokea. He olivat tuskin kulkeneet sata metriä, kun äkkiä tulivat leveälle virralle. Neekeri tunsi sen heti samaksi, jota pitkin hän ja hänen soturinsa olivat onnettomalla retkellään meloneet merta kohti.
Tarzan ja Mugambi kulkivat nyt virtaa alaspäin valtamerelle ja huomasivat, että se laski lahdelmaan, joka ei ollut kuin kilometrin päässä siitä kohdasta rannikolla, mihin kanootti oli ajautunut edellisenä iltana.
Tarzan oli hyvin mielissään tästä huomiosta, sillä hän tiesi suuren joen tienoilla löytävänsä alkuasukkaita ja joltakin näistä hän epäilemättä saisi tietoja Rokoffista ja lapsesta — hän näet piti jokseenkin selvänä, että venäläinen jättäisi lapsen uusille kasvatusvanhemmille mahdollisimman pian sen jälkeen kun oli päässyt eroon Tarzanista.