Hän ja Mugambi varustivat nyt kanootin kuntoon ja laskivat sen vesille, vaikka se oli perin vaikeata, kun hyrskyt vyöryivät yhtä mittaa rannalle. Mutta vihdoin he onnistuivat aikeessaan ja meloivat pian jälkeenpäin rannikkoa ylös Ugambin suuta kohti. Täällä he huomasivat melkoisen hankalaksi päästä joen suusta sisään, kun sekä virta että luode olivat heitä vastaan. Mutta käyttäen hyväkseen rannan likellä kulkevaa vastavirtaa he saapuivat hämärän tullen paikkaan, joka oli melkein vastapäätä sitä kohtaa, mihin olivat jättäneet seuralaisensa nukkumaan.
Kiinnitettyään aluksensa veden yli riippuvaan oksaan he tunkeutuivat viidakkoon ja kohtasivat pian muutamia apinoista, jotka söivät hedelmiä vähän toisella puolella kaislikkoa, missä puhveli oli kaatunut. Sheetaa ei näkynyt missään, eikä hän palannut ollenkaan tuona yönä, joten Tarzan alkoi uskoa, että hän oli mennyt etsimään omaa heimoaan.
Aikaisin seuraavana aamuna apinamies vei joukkonsa joelle ja huudahti mennessään useita kertoja kimeästi. Pian kuului hyvin kaukaa heikko vastaushuuto, ja puoli tuntia myöhemmin Sheetan notkea hahmo loikkasi näkyviin, kun joukon muut jäsenet juuri olivat varovasti kiipeämässä kanoottiin.
Suuri peto, joka tuli selkä köyryssä ja hyrräten kuin tyytyväinen kissa, hieroi kylkeänsä apinamiestä vasten ja hypähti sitten tämän käskystä keveästi entiselle paikalleen kanootin kokkaan.
Kun kaikki olivat paikoillaan, huomattiin, että Akutin apinoista puuttui kaksi, ja vaikka sekä apinakuningas että Tarzan huutelivat niitä melkein tunnin ajan, ei vastausta kuulunut, joten vene läksi lopulta liikkeelle ilman niitä. Kun nuo kaksi puuttuvaa apinaa sattuivat olemaan juuri samoja, jotka olivat vähimmin osoittaneet halua lähteä retkelle saareltaan ja enimmin pelänneet matkalla, oli Tarzan varma siitä, että he olivat tahallaan mieluummin jääneet pois kuin uudestaan tulleet kanoottiin.
Kun joukkue laski maihin hiukan puolenpäivän jälkeen etsiäkseen ravintoa, tarkasteli muuan hoikka, alaston villi-ihminen heitä hetken ajan joen rantaa reunustavan tiheän lehväverhon takaa ja katosi sitten virran yläjuoksulle päin, ennenkuin kukaan kanootissa olija huomasi häntä.
Hän kiiti hirven tavoin pitkin kapeata polkua ja syöksyi vihdoin oudoista uutisista kiihdyksissään alkuasukaskylään, joka oli useiden kilometrien päässä siitä kohdasta, mihin Tarzan oli joukkoineen pysähtynyt metsästämään.
"Toinen valkoinen mies on tulossa!" huudahti hän päällikölle, joka istui kyykkysillään pyöreän majansa ovella. "Toinen valkoinen mies ja hänen kanssaan on monta soturia. He tulevat suuressa sotakanootissa tappaakseen ja rosvotakseen meitä kuten sekin mustapartainen, joka juuri on lähtenyt."
Kaviri hypähti pystyyn. Hän oli aivan äsken saanut maistaa valkoisen miehen antimia, ja hänen villi sydämensä oli täynnä katkeruutta ja vihaa. Seuraavassa hetkessä kuului kylästä sotarumpujen pärrytys, kutsuen metsästäjiä metsästä ja kyntäjiä pelloilta.
Seitsemän sotakanoottia laskettiin vesille, ja niihin astui maalauksilla ja sulilla koristettuja sotureita. Pitkiä keihäitä pisti esiin karkeatekoisista aluksista, kun ne äänettömästi liukuivat vedenpinnan yli vahvojen käsivarsien kuljettamina, joissa jättiläislihakset pullistuivat kiiltävän, mustan nahan alla.