Nyt ei kuulunut rummun ääntä eikä alkuasukasten torvien toitotusta, sillä Kaviri oli taitava soturi, eikä hän aikonut antautua mihinkään vaaraan, joka vain oli vältettävissä. Hän syöksyisi äänettömästi seitsemän kanootin kanssa valkoisen miehen yhden ainoan kanootin kimppuun ja musertaisi vihollisen miestensä suuren lukumäärän avulla ennenkuin sen pyssyt ennättäisivät saada paljoa vahinkoa aikaan hänen väkensä keskuudessa.
Kavirin oma kanootti kulki vähän matkaa toisten edellä, ja kun se kiersi joessa jyrkän mutkan, missä nopea virta kiidätti sitä, tuli äkkiä vastaan se, mitä Kaviri etsi. Molemmat kanootit olivat niin likellä toisiaan, että neekeri tuskin ehti huomata valkoiset kasvot vastaantulevan aluksen kokassa, ennenkuin veneet törmäsivät yhteen ja hänen omat miehensä nousivat pystyyn kiljuen aivan mielettömän raivokkaasti ja ojensivat pitkät keihäänsä toisessa kanootissa olevia vastaan.
Mutta hetkeä myöhemmin, kun Kaviri sai selville, minkälainen miehistö valkoisen miehen kanootissa oli, olisi hän antanut kaikki omistamansa helmet ja rautalankakoristeet päästäkseen turvassa takaisin kaukaiseen kyläänsä. Alukset olivat tuskin tulleet vierekkäin, kun Akutin kamalat apinat nousivat muristen ja karjuen kanootin pohjalta ja kurottaen pitkiä karvaisia käsiään riistivät uhkaavannäköiset keihäät Kavirin sotureilta.
Neekerit joutuivat kokonaan kauhun valtaan, mutta heidän täytyi kuitenkin ryhtyä taisteluun. Nyt tulivat nopeasti muut sotakanootit taistelevien luo. Niiden miehistö halusi innokkaasti päästä otteluun, sillä neekerit luulivat, että heidän vihollisensa olivat valkoisia miehiä ja heidän palveluksessaan olevia alkuasukaskantajia.
He kiersivät Tarzanin aluksen ympärille, mutta nähdessään keitä viholliset olivat, kääntyivät kaikki, yhtä lukuunottamatta, ja meloivat nopeasti jokea ylöspäin. Jälelle jäänyt vene oli tullut liian likelle apinamiehen alusta, ennenkuin siinä olijat huomasivat, että heitä ja heidän tovereitaan vastassa oli paholaisia eikä ihmisiä. Kun vene kosketti Tarzanin kanoottia, virkkoi apinamies matalalla äänellä jonkun sanan Sheetalle ja Akutille, ja ennenkuin hyökkäävät soturit saattoivat peräytyä, hyppäsi heidän kimppuunsa suuren suuri pantteri vertahyytävästi kiljuen, samalla kun kanootin toiseen päähän kiipesi iso apina.
Veneen toisessa päässä teki pantteri julmaa jälkeä mahtavilla kynsillään ja pitkillä, terävillä torahampaillaan, kun taas Akut toisessa päässä iski keltaiset hampaansa niiden kurkkuun, jotka tulivat hänen tielleen, ja viskeli tyrmistyneitä neekereitä mereen, edetessään kanootin keskipalkkaa kohti.
Kavirilla oli täysi työ hänen omaan alukseensa tulleiden paholaisten kanssa, ettei hän voinut ollenkaan auttaa toisessa veneessä olevia sotureitaan. Jättiläismäinen valkoinen paholainen oli temmannut häneltä keihään, ikäänkuin hän, mahtava Kaviri, olisi ollut vain pikku vauva. Karvaiset hirviöt olivat pääsemässä voitolle hänen sotureistaan ja hän, musta päällikkö, taisteli mieskohtaisesti edessään olevaa hirveätä joukkoa vastaan. Kaviri otteli urheasti vastustajiensa kanssa, sillä hän tunsi jo olevansa kuoleman oma, ja näin ollen hän saattoi vain myydä henkensä mahdollisimman kalliisti; mutta pian kävi selville, että hänen parhainkin ponnistelunsa oli aivan turha sen olennon yli-inhimillistä voimaa ja notkeutta vastaan, joka lopulta sai kiinni hänen kurkustaan ja painoi hänet selälleen kanootin pohjalle.
Pian alkoi Kavirin päätä huimata, — esineet kävivät epäselviksi ja hämäriksi hänen silmissään, — hän tunsi rinnassaan suurta tuskaa taistellessaan elähdyttävän henkäyksen puolesta, jonka hänen päällään oleva olento aikoi ainiaaksi riistää. Sitten hän kadotti tuntonsa.
Kun hän taas avasi silmänsä, huomasi hän suureksi hämmästyksekseen, ettei ollutkaan kuollut. Hän makasi lujasti sidottuna oman kanoottinsa pohjalla. Suuri pantteri istui hänen vieressään katsellen häneen.
Kaviriä värisytti ja taas hän sulki silmänsä odottaen, että raju peto hyppäisi hänen kimppuunsa ja lopettaisi hänen kurjuutensa ja hirmunsa. Hetken perästä, kun raatelevat hampaat eivät olleet iskeytyneet hänen vapisevaan ruumiiseensa, uskalsi hän taas avata silmänsä. Pantterin takana oli polvillaan valkoinen jättiläinen, joka oli hänet nujertanut.