Mies käytteli airoaan, ja aivan hänen takanaan Kaviri näki muutamia omista sotureistaan samanlaisessa työssä. Heidän toisella puolellaan taas oli kyyryssä useita karvaisia apinoita.
Kun Tarzan näki, että päällikkö oli tullut tuntoihinsa, alkoi hän puhua tälle.
"Soturisi sanovat minulle, että olet lukuisan kansan päällikkö ja että nimesi on Kaviri", sanoi hän.
"Kyllä", vastasi neekeri.
"Miksi kävit kimppuuni? Minä tulin rauhallisissa aikeissa."
"Toinenkin valkoinen mies tuli rauhallisissa aikeissa kolme kuukautta sitten", vastasi Kaviri, "ja kun olimme tuoneet hänelle lahjaksi vuohen, kassavaa ja maitoa, kävi hän kimppuumme pyssyinensä ja tappoi monta kansastani ja meni sitten tiehensä ottaen kaikki vuohemme ja moniaita nuorista miehistämme ja naisistamme."
"Minä en ole sen toisen valkoisen miehen kaltainen", vastasi Tarzan. "En olisi tehnyt teille pahaa, jollette olisi käyneet kimppuumme. Sano minulle, millaiselta se paha valkoinen mies näytti! Minä haen erästä, joka on tehnyt minulle vääryyttä. Ehkä tämä mies on juuri etsimäni."
"Hänellä oli ilkeät kasvot suuren mustan parran peitossa ja hän oli hyvin, hyvin häijy — niin, oikein häijy."
"Oliko hänen mukanaan pieni valkoinen lapsi?" kysyi Tarzan, ja hänen sydämensä miltei lakkasi sykkimästä hänen odottaessaan neekerin vastausta.
"Ei, bwana", vastasi Kaviri, "valkoinen lapsi ei ollut tämän miehen matkassa — se oli toisessa joukossa."