"Toisessa joukossa!" huudahti Tarzan. "Missä toisessa joukossa?"

"Siinä, jota paha valkoinen mies ajoi takaa. Siihen kuului valkoinen mies, nainen ja lapsi sekä kuusi mosula-kantajaa. He kulkivat jokea ylöspäin kolme päivää ennen pahaa valkoista miestä. Luulen heidän paenneen häntä."

Valkoinen mies, nainen ja lapsi! Tarzan oli ymmällä. Lapsi oli varmaan hänen pikku Jackinsa, mutta kuka oli nainen — ja mies? Olisiko ehkä joku Rokoffin liittolaisista ollut yksissä tuumin jonkun naisen kanssa — joka oli seurannut venäläistä — varastaakseen lapsen tältä?

Jos asianlaita oli niin, aikoivat he epäilemättä tuoda lapsen takaisin sivistyneeseen maailmaan ja sitten joko vaatia palkintoa työstään tai pitää pientä vankia hallussaan lunnaiden saamiseksi.

Mutta nyt, kun Rokoffin oli onnistunut seurata heitä kauas sisämaahan, tuntematonta jokea ylöspäin, saavuttaisi hän heidät epäilemättä lopuksi, jollei, mikä oli vielä luultavampaa, juuri ne ihmissyöjät ylempänä Ugambin varrella ottaisi heitä kiinni ja tappaisi, joiden luo Rokoff oli — Tarzanin varman vakaumuksen mukaan — aikonut viedä pienokaisen.

Hänen puhuessaan Kavirin kanssa olivat kanootit yhtä mittaa kulkeneet jokea ylöspäin päällikön kylää kohti. Kavirin soturit käyttelivät airoja noissa kolmessa kanootissa, luoden kauhistuneita syrjäsilmäyksiä hirveihin matkatovereihinsa. Kolme Akutin apinaa oli surmattu ottelussa, mutta Akut mukaan laskettuna oli vielä jälellä kahdeksan julmaa petoa, ja sitten oli Sheeta-pantteri, Tarzan ja Mugambi.

Kavirin soturit eivät olleet mielestään milloinkaan elämässään nähneet niin pelottavaa laivamiehistöä. He odottivat joka silmänräpäys, että heidän vangitsijansa syöksyisivät heidän kimppuunsa ja repisivät heidät kappaleiksi; itse asiassa olikin Tarzanilla, Mugambilla ja Akutilla täysi työ pidättäessään murisevia, sisukkaita petoja käymästä kiinni kiiltäviin, alastomiin ruumiisiin, jotka silloin tällöin hipaisivat heitä soutajien liikkuessa, varsinkin kun miesten pelko vain lisäsi eläinten hyökkäyshalua.

Kavirin leirille Tarzan pysähtyi vain siksi aikaa, että ehti syödä mustien valmistaman aterian ja saada päälliköltä kaksitoista miestä soutamaan kanoottia.

Kaviri suostui hyvinkin mielellään apinamiehen pyyntöihin, toivoen että myöntyväisyys jouduttaisi kamalan joukon lähtöä. Mutta hän huomasi olevan helpompaa luvata miehiä kuin antaa niitä, sillä kun hänen alamaisensa saivat kuulla aikomuksen, kiiruhtivat ne, jotka eivät vielä olleet paenneet viidakkoon, viipymättä tekemään sen. Näin ollen, kun Kaviri kääntyi osoittaakseen keiden tuli seurata Tarzania, huomasi hän olevansa heimonsa ainoa kylään jäänyt jäsen.

Tarzan ei voinut pidättää hymyään.