"He eivät näytä halukkailta seuraamaan meitä", sanoi hän, "mutta jää rauhallisesti tänne, Kaviri; pian saat nähdä kansasi taas parveilevan ympärilläsi."
Sitten apinamies nousi ja kutsuen joukkonsa luokseen käski Mugambin jäädä Kavirin luo sekä katosi viidakkoon Sheeta ja apinat kintereillään.
Seuraavan puolen tunnin aikana ei synkän metsän hiljaisuutta häirinnyt muu kuin siellä uhkuvan elämän tavalliset äänet, jotka vain lisäävät sen synkkää yksinäisyyttä. Kaviri ja Mugambi istuivat yksin paalukylässä ja odottelivat.
Sitten kuului hyvin etäältä kauhistava ääni. Mugambi tunsi apinamiehen kolkon uhmanhuudon. Heti kuului eri paikoista ympärillä samanlaista karmivaa huutoa ja kiljuntaa, jota silloin tällöin korosti nälkäisen pantterin vertahyytävä ulvonta.
SEITSEMÄS LUKU
Petos
Nuo kaksi villiä, Kaviri ja Mugambi, jotka istuivat kyykkysillään Kavirin majan edessä, katsoivat toisiinsa; Kaviri salasi vain huonosti levottomuutensa.
"Mitä se on?" kysyi hän.
"Bwana Tarzan ja hänen joukkonsa", vastasi Mugambi. "Mutta en tiedä, mitä he tekevät, jolleivät he mahdollisesti ole surmaamassa paenneita miehiäsi."
Kaviria värisytti ja hän pyöritteli pelokkaasti silmiään, katsellen viidakkoon päin. Pitkän elämänsä aikana ei hän ollut villistä metsästä milloinkaan kuullut niin kaameata huhuilua.