Lapsenhoitaja oli kuljettanut pienokaista lastenvaunuissa aurinkoisella käytävällä talon edustalla, kun umpinainen taksa-auto pysähtyi kadunkulmaan. Tyttö oli vain ohimennen silmännyt autoa ja huomannut ainoastaan, ettei siitä tullut ketään ulos. Auto oli käytävän reunalla ja moottori oli yhä käynnissä ikäänkuin olisi odotettu matkustajaa talosta, jonka eteen se oli pysähtynyt.
Melkein samassa oli uusi palvelija, Carl, tullut juosten Greystoken talosta ja sanonut, että talon emäntä halusi puhua hieman tytön kanssa ja että tämän piti jättää pikku Jack hänen huostaansa siksi aikaa.
Tyttö sanoi, ettei hän epäillyt ollenkaan miestä, ennenkuin oli tullut talon sisäänkäytävälle, jolloin hänen mieleensä juolahti varoittaa Carlia kääntämästä vaunuja siten, että aurinko paistaisi pienokaisen silmiin.
Kääntyessään huutamaan tätä palvelijalle hämmästyi hän hieman nähdessään, että mies työnsi vaunuja nopeasti kadunkulmaa kohti, ja samassa hän näki auton avautuvan ja tummien kasvojen näyttäytyvän hetkiseksi aukosta.
Hän käsitti vaistomaisesti, että lapsi oli vaarassa, ja syöksyi huudahtaen portaita alas ja käytävää pitkin autoa kohti, johon Carl nyt ojensi poikaa tummalle miehelle.
Ennenkuin tyttö ehti ajoneuvojen luo, hypähti Carl autoon rikostoverinsa viereen ja läimäytti oven kiinni. Samassa koetti autonajaja saada koneensa liikkeelle, mutta joku paikka oli ilmeisesti vioittunut — välitysketju ei ehkä toiminut — ja kun ajaja työnsi vipusimen toiseen asentoon ja antoi vaunun kulkea joitakin tuumia taaksepäin, ennenkuin taas yritti eteenpäin, antoi tästä johtunut viivytys lapsenhoitajalle aikaa ehtiä auton sivulle.
Hypäten astinlaudalle hän oli koettanut siepata pikku pojan muukalaisen sylistä ja oli huutaen ja vastaan ponnistellen pysytellyt paikallaan senkin jälkeen kun auto oli lähtenyt liikkeelle. Vasta silloin kun kone oli hyvää vauhtia kulkien sivuuttanut Greystoken talon, oli Carlin onnistunut tölmäistä hänet katukäytävälle, iskemällä häntä voimakkaasti kasvoihin.
Hänen huutonsa olivat hälyttäneet paikalle palvelijoita ja perheenjäseniä naapuritaloista ja myöskin Greystoken talosta. Lady Greystoke oli joutunut näkemään tytön urhean käyttäytymisen ja itse koettanut saavuttaa nopeasti kiitävää vaunua, mutta liian myöhään.
Tämä oli kaikki, mitä asiasta tiedettiin, eikä lady Greystoke voinut aavistaakaan, kuka suunnitelman alkuunpanijana oli, ennekuin hänen miehensä kertoi hänelle, että Nikolas Rokoff oli paennut ranskalaisesta vankilasta, johon he olivat toivoneet hänen joutuneen ainiaaksi.
Kun Tarzan ja hänen vaimonsa olivat neuvottelemassa, mitä olisi viisainta tehdä, soi puhelin kirjastossa heidän oikealla puolellaan. Tarzan meni itse vastaamaan.