"Loordi Greystoke?" kysyi miehen ääni toisesta päästä.
"Kyllä."
"Teidän poikanne on ryöstetty", jatkoi ääni, "ja minä yksin voin auttaa teitä hänen pelastamisessaan. Tunnen salaliittolaiset, jotka veivät hänet. Minä olinkin itse osallisena asiassa, ja minun piti saada osani palkinnosta, mutta nyt minua koetetaan petkuttaa, ja maksaakseni toisille samalla mitalla autan teitä saamaan hänet takaisin, mutta sillä ehdolla, että te ette ahdista minua osanotosta rikokseen. Mitä sanotte?"
"Jos viette minut sinne, missä poikani on piilotettuna", vastasi apinamies, "ei teidän tarvitse pelätä mitään minun puoleltani."
"Hyvä", vastasi toinen. "Mutta teidän on tultava yksin kohtaamaan minua, sillä siinä on jo kylliksi, että minun täytyy luottaa teihin. En voi antautua vaaraan, että muut saavat tietää, kuka olen."
"Missä ja milloin voin kohdata teitä?" kysyi Tarzan.
Toinen ilmoitti erään ravintolan nimen ja paikan Doverin rantakadulla — paikan, jossa kävi paljon merimiehiä.
"Tulkaa", sanoi hän lopuksi, "noin kello kymmenen tänä iltana. Ei hyödytä tulla aikaisemmin. Poikanne on sillä välin täydessä turvassa, ja minä voin sitten viedä teidät salaa hänen piilopaikkaansa. Mutta tulkaa varmasti yksin älkääkä millään ehdolla ilmoittako asiasta poliisille, sillä minä tunnen teidät hyvin ja pidän teitä silmällä. Jos joku toinen seuraa teitä tai jos näen epäilyttäviä henkilöitä, jotka saattaisivat olla poliisin palveluksessa, en tule kohtaamaan teitä, ja viimeinen mahdollisuus poikanne takaisin saamiseksi on silloin mennyt."
Sen enempää sanomatta lopetti mies keskustelun. Tarzan kertasi keskustelun pääkohdat vaimolleen. Jane pyysi päästä mukaan, mutta Tarzan huomautti, että mies varmaan toteuttaisi uhkauksensa ja kieltäytyisi auttamasta heitä, jollei hän menisi yksin. Ja niin he erosivat, mies kiiruhtaakseen Doveriin ja vaimo näennäisesti odottaakseen kotona, kunnes Tarzan ilmoittaisi hänelle matkan tuloksista.
Vain vähän saattoivat he aavistaa, mitä kumpikin tulisi kokemaan ennen kohtaamistaan, tai uneksia kaukaisesta — mutta miksi rientäisimme tapausten edelle?