Hän olisi kylläkin voinut samota rantaa pitkin paljon nopeammin, mutta hän ajatteli voivansa pysyttää villin miehistönsä paremmin koossa pidättämällä heitä mahdollisimman paljon veneessä. Kahdesti päivässä he menivät maihin metsästämän ja hakemaan ruokaa, ja yönsä he nukkuivat joen rannalla tai jollakin niistä lukuisista pikku saarista, joita oli joessa.
Alkuasukkaat pakenivat kauhistuneina heidän edellään, joten he tapasivat vain autioita kyliä matkallaan. Tarzan halusi päästä puheisiin jonkun joen rannalla asuvan villin kansa, mutta ei ollut tähän mennessä onnistunut.
Lopuksi hän päätti itse lähteä maihin ja antaa toisten seurata jälessään veneellä. Hän selitti Mugambille aikomuksensa ja käski Akutin totella neekerin määräyksiä.
"Palaan taas luoksenne muutaman päivän kuluttua", sanoi hän. "Nyt menen pois saadakseni tietää, kuinka etsimäni pahan valkoisen miehen on käynyt."
Seuraavassa pysähdyspaikassa Tarzan meni rannalle ja katosi pian joukkonsa näkyvistä.
Ensimmäiset kylät, joihin hän tuli, olivat autioina osoittamassa, että uutinen hänen joukkionsa tulosta oli kulkenut nopeasti. Mutta illansuussa hän tapasi rykelmän olkikattoisia majoja, joita ympäröi korkea paalutus, ja siellä oli parisataa alkuasukasta.
Naiset puuhasivat juuri illallista, kun Apinain Tarzan kiikkui heidän yläpuolellaan jättiläispuun oksilla, jotka eräässä kohdassa ulottuivat paalutuksen yli.
Apinamies ei oikein tiennyt, miten päästä keskusteluun näiden ihmisten kanssa pelottamatta heitä tai herättämättä heidän villiä taisteluhaluaan. Hänellä ei ollut nyt halua tapella, sillä hänellä oli liian tärkeä tehtävä voidakseen otella jokaisen heimon kanssa, jonka hän ehkä kohtaisi.
Lopulta hän keksi erään suunnitelman, ja nähtyään olevansa piilossa alhaalla olevien katseilta hän murahteli muutaman kerran matalalla äänellä jäljitellen pantteria. Kaikkien silmät kääntyivät heti ylöspäin lehvistöön.
Hämärä oli tulossa, eivätkä neekerit voineet nähdä lehtiverhon läpi, joka suojasi apinamiestä heidän katseiltaan. Samalla hetkellä kun hän oli kääntänyt heidän huomionsa puoleensa, päästi hän kimeämmän ja hirveämmän pantterinkiljunnan ja pudottautui sitten maahan paalutuksen ulkopuolelle liikuttamatta tuskin yhtäkään lehteä pudotessaan ja juoksi nopeasti kuin kauris kylän portille.