Täällä hän jyskytti porttia, joka oli tehty kuiduilla yhteensidotuista nuorista puista, ja huusi alkuasukkaille heidän omalla kielellään olevansa ystävä ja haluavansa ruokaa ja suojaa yöksi.
Tarzan tunsi hyvin neekerien luonteen. Hän tiesi, että Sheetan murina ja kiljunta puussa heidän yläpuolellaan panisi heidän hermonsa koetukselle ja että hänen jyskytyksensä pimeän tultua lisäsi heidän kauhuaan.
Häntä ei hämmästyttänyt, etteivät he vastanneet hänen pyyntöönsä, sillä alkuasukkaat pelkäävät kaikkia ääniä, jotka tulevat yöllä paalutuksen takaa, pitäen niitä aina jonkun paholaisen tai muun aaveenomaisen vieraan aiheuttamina. Mutta hän huuteli yhä edelleen.
"Päästäkää minut sisään, ystäväni!" huudahti hän. "Olen valkoinen mies ja ajan takaa pahaa valkoista miestä, joka kulki tästä muutamia päiviä sitten. Seuraan häntä rangaistakseni häntä synneistään, joita hän on tehnyt teitä ja minua vastaan. Jos epäilette ystävyyttäni, osoitan sen oikeaksi menemällä puuhun kylänne yläpuolella ja ajamalla Sheetan takaisin viidakkoon, ennenkuin se hyppää päällenne. Jollette lupaa päästää minua sisään ja kohdella minua ystävänä, annan minä Sheetan jäädä paikoilleen ja syödä teidät suuhunsa."
Hetken ajan oli hiljaista. Sitten kuului vanhan miehen ääni kylätieltä.
"Jos tosiaan olet valkoinen mies ja ystävä, päästämme sinut sisään, mutta ensin sinun täytyy ajaa Sheeta pois."
"No hyvä", vastasi Tarzan. "Kuunnelkaa, niin huomaatte, kuinka Sheeta pakenee minua."
Apinamies palasi nopeasti puun luo ja nousi tällä kertaa suurella rytäkällä oksille, muristen samalla pahaenteisesti aivan kuin pantteri, jotta alhaalla olijat luulisivat suuren pedon olevan yhä siellä.
Päästyään kylätien yläpuolella olevalle kohdalle piti hän kovaa ryskettä, pudisteli puuta rajusti ja huusi pantterille äänekkäästi, että tämän piti paeta, jollei tahtonut tulla tapetuksi, ja korosti omien sanojensa vaikutusta vihaisen pedon kiljaisuilla ja murinalla.
Sitten syöksyi hän vastakkaiselle puolelle puuta ja sieltä viidakkoon, tömisteli mennessään puunrunkoja ja matki pantterin yhä heikommin kuuluvaa murinaa, edetessään loitolle kylästä.