Muutaman minuutin kuluttua hän palasi kylän portille ja huuteli alkuasukkaita.
"Olen karkoittanut Sheetan", sanoi hän. "Nyt tulkaa ja päästäkää minut sisään, kuten lupasitte."
Hetken ajan kuului paalutuksen sisältä kiihkeätä keskustelua, mutta lopulta tuli puolitusinaa soturia avaamaan porttia. He kurkistelivat levottomasti ulos, ilmeisesti peläten olentoa, jonka tapaisivat siellä odottamassa. He eivät suurestikaan rauhoittuneet nähdessään melkein alastoman valkoisen miehen, mutta kun Tarzan oli tyynnyttänyt heitä puhuen levollisesti ja vakuuttaen ystävyyttään heitä kohtaan, avasivat he porttia hieman enemmän ja päästivät hänet sisään.
Kun portti oli taas suljettu, palasi villien itseluottamus, ja Tarzanin kävellessä kylätietä pitkin päällikön majaa kohti ympäröi hänet joukko uteliaita miehiä, naisia ja lapsia.
Päälliköltä hän sai tietää, että Rokoff oli kulkenut jokea ylös viikko sitten; hänellä oli ollut sarvet otsassaan ja häntä oli seurannut tuhannen paholaista. Myöhemmin päällikkö kertoi, että paha valkoinen mies oli viipynyt hänen kylässään kuukauden.
Vaikka nämä tiedot eivät pitäneet yhtä Kavirin selostuksen kanssa, että venäläinen oli vain kolme päivää sitten lähtenyt hänen kylästään ja että hänen seurueensa oli paljon pienempi kuin nyt sanottiin, ei Tarzan ollenkaan hämmästynyt eroavaisuuksista, sillä hän tiesi hyvin, kuinka kummallisesti villien ajatukset toimivat.
Enimmin herätti hänen mielenkiintoaan varmuus, että hän oli oikeilla jäljillä ja että ne johtivat maan sisäosaan. Kun näin oli asianlaita, tiesi hän, ettei Rokoff suinkaan pääsisi häneltä pakoon.
Pidettyään monta tuntia tutkintoa ja ristikuulustelua sai apinamies selville, että toinen seurue oli kulkenut ohi useita päiviä ennen venäläistä — siinä oli ollut kolme valkoihoista: mies, nainen ja pieni poika sekä moniaita mosula-kantajia.
Tarzan selitti päällikölle, että hänen seuralaisensa tulisivat kanootissa, luultavasti seuraavana päivänä, ja että vaikka hän itse jatkaisi matkaansa, tuli päällikön ottaa heidät ystävällisesti vastaan eikä pelätä heitä, sillä Mugambi pitäisi huolta, etteivät he tekisi pahaa päällikön alamaisille, jos heitä vain kohdeltaisiin ystävällisesti.
"Ja nyt", päätti hän puheensa, "käyn nukkumaan tämän puun alle. Olen hyvin väsynyt. Älkää antako kenenkään häiritä minua."