Päällikkö tarjosi hänelle majaa käytettäväksi, mutta Tarzan, jolla oli ennakolta kokemuksia alkuasukasten asunnoista, piti ulkoilmaa parempana. Lisäksi oli hänellä omat aikeensa, jotka saattoi paremmin toteuttaa jäämällä puun alle. Hän selitti syykseen halun olla heti saatavissa, jos Sheeta palaisi, ja tämän selityksen jälkeen päällikkö antoi hyvinkin mielellään hänen levätä puun alla.
Tarzan oli aina huomannut itselleen suureksi hyödyksi, että alkuasukkaat luulivat hänellä jossakin määrin olevan enemmän tai vähemmän ihmeellisiä voimia. Hän olisi voinut helposti tulla heidän kyläänsä turvautumatta porttiin, mutta hän uskoi, että hänen äkillinen ja selittämätön häviämisensä juuri silloin kun hän oli valmis lähtemään heidän luotansa, tekisi pysyvämmän vaikutuksen heidän lapsekkaisiin mieliinsä. Näin ollen hän nousi heti kun kylä nukkui rauhallisesti ja hypäten yläpuolellaan olevan puun oksille katosi hiljaa viidakon yön salaperäisyyteen.
Koko loppuyön apinamies samosi nopeasti pitkin metsän ylä- ja keskitasanteita. Missä kulku oli helppoa, piti hän parempana jättiläispuiden ylempiä oksia, sillä silloin kuu valaisi hänen tietään. Mutta hänen kaikki aistinsa olivat niin tottuneet tähän hänen jylhään lapsuudenmaailmaansa, että hän saattoi kulkea helposti ja nopeasti läpipääsemättömän mustissa varjoissakin likellä maanpintaa. Jos me kävelisimme jollakin suurella valtakadulla, emme voisi liikkua varmemmin kuin Tarzan taivaltaessaan synkeissä tiheiköissä, jotka olisivat kokonaan saattaneet meidät ymmälle, emmekä saavuttaisi kymmenettäkään osaa ketterän apinamiehen nopeudesta.
Päivän sarastaessa hän pysähtyi syömään ja nukkui sitten useita tunteja, jatkaen matkaansa taas puolenpäivän aikaan.
Hän tapasi kahdesti alkuasukkaita, ja vaikka hänen oli melkoisen vaikeata lähestyä heitä, onnistui hänen kummassakin tapauksessa hillitä heidän pelkonsa ja sotaiset aikeensa häntä vastaan. Hän sai heiltä tietää yhä olevansa venäläisen jäljillä.
Kulkiessaan edelleen Ugambia ylös tuli hän kaksi päivää myöhemmin suureen kylään. Päällikkö, häijynnäköinen veitikka — hänellä oli teräviksi viilatut hampaat, jotka usein ilmaisevat ihmissyöjää — otti hänet vastaan näennäisen ystävällisesti.
Apinamies oli nyt lopen uupunut ja oli päättänyt levätä kahdeksan tai kymmenen tuntia, ollakseen reipas ja voimakas, kun saavuttaisi Rokoffin — hän oli varma siitä, että se tapahtuisi hyvin lyhyessä ajassa.
Päällikkö kertoi hänelle, että parrakas valkoinen mies oli lähtenyt kylästä juuri edellisenä aamuna ja että Tarzan epäilemättä tavoittaisi hänet pian.
Toista matkuetta ei päällikkö sanonut nähneensä eikä kuulleensa.
Tarzan ei pitänyt miehen ulkomuodosta eikä käytöksestä, sillä vaikka tämä kyllä oli ystävällinen, näytti hän tuntevan jonkinlaista halveksumista puolialastonta valkoista miestä kohtaan, joka tuli ilman seuralaisia eikä antanut lahjoja. Mutta Tarzan tarvitsi lepoa ja ravintoa, jota kylä tarjosi hänelle vähemmällä vaivalla kuin viidakko, ja näin ollen, koska hän ei pelännyt ketään ihmistä, eläintä tai paholaista, kyyristyi hän erään majan varjoon ja oli pian unessa.