Näin sanoen hän kääntyi ja suuntasi matkan sitä majaa kohti, jonka varjossa kaikesta tietämätön Tarzan nukkui rauhallisesti.
Noiden kahden miehen takana tulivat muut valkoiset miehet ja parikymmentä mustaa soturia. Päällikön ja hänen seuralaisensa kohotettu etusormi sai heidät kaikki pysymään aivan hiljaa.
He kääntyivät majan nurkan ympäri hiipien varovasti varpaillaan. Ilkeä hymy väreili valkoisen miehen huulilla, kun hänen silmänsä sattuivat nukkuvan apinamiehen jättiläisvartaloon.
Päällikkö katsoi häneen kysyvästi. Mies nyökkäsi osoittaakseen, ettei päällikkö ollut erehtynyt luulossaan. Sitten hän kääntyi takanaan olevia miehiä kohti ja osoittaen nukkujaa viittasi heitä tarttumaan häneen ja sitomaan hänet.
Hetkeä myöhemmin oli tusinan verran raakoja miehiä hyökännyt ällistyneen Tarzanin kimppuun, ja he tekivät työnsä niin nopeasti, että hän oli sidottu lujasti, ennenkuin saattoi vähääkään yrittää pakenemista.
Sitten he käänsivät hänet selälleen, ja kun hänen silmänsä kääntyivät lähellä olevaan joukkoon päin, kohtasivat ne Nikolas Rokoffin pahanilkiset kasvot.
Ivahymy väreili venäläisen huulilla. Hän astui aivan Tarzanin luo.
"Sika!" huudahti hän. "Etkö ole vielä tarpeeksi viisas pysyäksesi erilläsi Nikolas Rokoffista?"
Sitten hän potkaisi pitkällään olevaa miestä suoraan kasvoihin.
"Siinä on tervetuliaisiksi", sanoi hän. "Tänä iltana, ennenkuin mustat ystäväni syövät sinut, kerron ensin, mitä jo on tapahtunut vaimollesi ja lapsellesi ja mitä suunnitelmia minulla on heidän tulevaisuutensa varalle."