Pimeän tullen alkoi sataa rankasti, eikä aikeissaan pettynyt apinamies voinut muuta kuin odottaa aamun tuloa jättiläispuun tarjoamassa huonossa suojassa. Mutta aamun koitto ei tuonut keskeytystä rankkasateelle.
Aurinko oli viikon ajan paksujen pilvien peitossa, ja raju sade sekä tuuli ja myrsky hävittivät viimeisetkin jäännökset jäljistä, joita Tarzan yhä etsi, vaikka turhaan.
Koko tänä aikana hän ei nähnyt merkkiäkään alkuasukkaista eikä omasta joukostaan; hän pelkäsi, että tämän jäsenet olivat kovan myrskyn aikana kadottaneet hänen jälkensä. Kun maa oli hänelle vierasta, ei hän ollut voinut tarkkaan määrätä suuntaansa, koska hänellä ei ollut aurinkoa päivällä ja kuuta tai tähtiä yöllä ohjaajanaan.
Kun aurinko vihdoin seitsemännen päivän aamupuolella pääsi esiin pilvistä, näki se apinamiehen melkein mielipuolena.
Apinain Tarzan oli ensi kerran elämässään eksynyt viidakossa. Ja se, että tällainen kokemus sattui hänelle juuri nyt, oli hänestä sanomattoman julmaa. Hänen vaimonsa ja poikansa olivat hänen perivihollisensa Rokoffin kynsissä jossakin tämän villin maan kolkassa.
Mitä kamalia koettelemuksia heillä olikaan ollut kestettävänään noina seitsemänä kolkkona päivänä, jolloin luonto oli tehnyt tyhjäksi hänen yrityksensä löytää heidät? Tarzan tunsi peräti hyvin venäläisen, jonka vallassa he olivat, eikä voinut epäillä sitä, että tämä, raivoissaan Janen aikaisemmasta pakoonpääsystä ja tietäen Tarzanin mahdollisesti olevan aivan kintereillään, toimittaisi aikaa hukkaamatta uhrilleen sellaisen koston kuin hänen saastainen ajatuksensa saattoi keksiä.
Mutta nyt, kun aurinko paistoi, ei apinamies vieläkään ollut selvillä, mihin suuntaan mennä. Hän tiesi, että Rokoff oli lähtenyt joelta ajaakseen takaa Anderssonia, mutta nyt oli epätietoista, jatkaisiko hän matkaansa sisämaahan vai palaisiko Ugambi-joelle.
Apinamies oli nähnyt, että joki siinä kohdassa, missä hän lähti poispäin, kävi kapeaksi ja vuolaaksi, joten hän päätteli, ettei sitä myöten voinut kanootillakaan kulkea pitkiä matkoja alkujuoksuun päin. Mutta mille taholle Rokoff oli mennyt, jollei hän ollut palannut joelle?
Päätellen siitä suunnasta, johon Andersson oli paennut Janen ja lapsen kanssa, oli Tarzan varma, että miehellä oli ollut tarkoituksena ryhtyä suunnattoman uskaliaaseen yritykseen: samota mannermaan poikki Zanzibariin. Mutta oli epäiltävää, tokko Rokoff uskaltaisi lähteä niin vaaralliselle matkalle.
Pelko voisi ajaa hänet tähän yritykseen nyt, kun hän tiesi, että hänen kintereillään oli raju joukko apinoita ja että Apinain Tarzan seurasi häntä toimittaakseen hänelle ansaitun koston.