Mies oli lyhyt ja paksu; hänellä oli tavatonta mielen alhaisuutta ja paheellisuutta osoittavat kasvot ja apinankaltaiset käsivarret. Koko hänen ulkomuotonsa ilmaisi petollisuutta.
Vain se taikauskoinen kauhu, joka oli syntynyt venäläisen seurassa olleiden valkoisten ja mustien miesten kertomusten johdosta, esti häntä käymästä sotureineen Tarzanin kimppuun ja surmaamasta tätä heti, sillä hän ja hänen alamaisensa olivat pinttyneitä ihmissyöjiä. Mutta pelko, että Tarzan tosiaan oli paholainen ja että hänen villit palvelijansa odottivat viidakossa hänen takanaan merkkiä suorittaakseen hänen käskynsä, esti M'ganwazamia toteuttamasta haluaan.
Tarzan kyseli päälliköltä kaikkea hyvin tarkkaan ja vertaamalla tämän tiedonantoja ensiksi kohtaamansa nuoren soturin selityksiin hän pääsi selville, että Rokoff ja hänen safarinsa peräytyivät kauhun vallassa kaukaista itärannikkoa kohti.
Monet venäläisen kantajista olivat jo karanneet hänen luotaan. Tässäkin kylässä hän oli hirtättänyt viisi heistä varkauden ja karkaamisyrityksen takia. Mutta — päättäen siitä, mitä waganwazamit olivat saaneet kuulla niiltä venäläisen mustilta palvelijoilta, jotka eivät vielä niin suuresti pelänneet raakaa Rokoffia, etteivät olisi uskaltaneet puhua aikeistaan, — oli ilmeistä, ettei venäläinen voisi kulkea pitkällekään ennenkuin hänen viimeisetkin kantajansa, keittäjänsä, telttapoikansa, pyssynkantajansa, askarinsa, vieläpä neekerien päällikkökin lähtisi pensaikkoon, jättäen hänet armottoman viidakon valtoihin.
M'ganwazam sanoi, ettei valkoisten miesten mukana ollut ketään valkoista naista tai lasta, mutta hänen puhuessaan sai Tarzan varmuuden siitä, että hän valehteli. Apinamies kävi useita kertoja tähän asiaan käsiksi eri puolilta, mutta hänen ei onnistunut saada viekasta ihmissyöjää puhumaan ensimmäistä selitystään vastaan, mitä tuli naisen ja lapsen esiintymiseen.
Tarzan pyysi päälliköltä ruokaa ja onnistui lopulta saamaan aterian, kun yksinvaltias ensin oli tehnyt kaikenlaisia esteitä. Sitten hän koetti puhutella heimon muita jäseniä, etenkin pensaikossa kiinni saamaansa nuorta miestä, mutta M'ganwazamin läsnäolo tukki heidän suunsa.
Vihdoin Tarzan, vakuutettuna siitä, että nämä ihmiset tiesivät paljon enemmän venäläisen olopaikasta ja Janen ja lapsen kohtalosta kuin tahtoivat sanoa hänelle, päätti jäädä yöksi heidän luokseen, toivoen keksivänsä vielä jotakin tärkeää.
Kertoessaan päätöksestään päällikölle hämmästyi hän suuresti huomatessaan äkillisen muutoksen miehen käytöksessä häntä kohtaan. Oltuaan ilmeisesti epäystävällinen ja epäluuloinen muuttui M'ganwazam nyt mitä innokkaimmaksi ja huolellisimmaksi isännäksi.
Tarzanin täytyi välttämättä asettua kylän parhaaseen majaan, josta M'ganwazamin vanhin vaimo heti paikalla ajettiin ilman muuta pois, kun päällikkö taas majoittui väliaikaisesti erään nuoremman puolisonsa majaan.
Jos Tarzan olisi sattunut muistamaan, että neekereille oli tarjolla ruhtinaallinen palkinto, mikäli heidän onnistuisi tappaa hänet, olisi hän nopeammin käsittänyt äkillisen muutoksen M'ganwazamin käytöksessä.