Se seikka, että valkoinen jättiläinen nukkuisi rauhallisesti neekerikuninkaan omassa majassa, edistäisi suuresti palkinnon toiveita, ja näin ollen päällikkö kehoitti erittäin innokkaasti Tarzania, että tämä, joka epäilemättä oli hyvin väsynyt matkoistaan, vetäytyisi jo aikaisin nauttimaan tuon kaikkea muuta kuin houkuttelevan palatsin mukavuuksia.
Vaikka apinamies inhosikin suuresti nukkumista alkuasukasmajassa, oli hän päättänyt tänä yönä niin tehdä, toivoen saavansa jonkun heimon nuoremmista miehistä istumaan ja rupattamaan kanssansa savun täyttämän majan keskellä palavan tulen ääressä ja voivansa sitten häneltä udella tarvitsemansa tiedot. Näin ollen Tarzan hyväksyi vanhan M'ganwazamin tarjouksen, esittäen kuitenkin, että paljon mieluummin olisi yhdessä majassa jonkun nuoren miehen kanssa kuin ajaisi päällikön vanhan vaimon kylmään yöhön.
Tuo hampaaton vanha noita-akka irvisteli hyväksyvästi ehdotukselle, ja kun tämä suunnitelma sopi vielä paremmin päällikön tarkoituksiin — hän voisi nyt saartaa Tarzanin valikoidulla salamurhaajajoukolla — suostui hän kernaasti pyyntöön, ja pian Tarzan vietiin erääseen majaan aivan kyläportin likelle.
Koska tänä iltana piti esittää tanssia äskettäin palanneen metsästäjäjoukkueen kunniaksi, jäi Tarzan yksinään majaan; nuorten miesten piti nimittäin M'ganwazamin selityksen mukaan ottaa osaa juhlallisuuksiin.
Heti kun apinamies oli kunnollisesti saatu loukkuun, kutsui M'ganwazam luokseen nuoret soturit, jotka hän oli valinnut viettämään yön valkoisen paholaisen kanssa.
Kukaan heistä ei ollut erikoisen ihastunut suunnitelmaan, sillä syvällä heidän taikauskoisissa sydämissään asusti rajaton pelko merkillistä valkoista jättiläistä kohtaan. Mutta M'ganwazamin sana oli hänen alamaisilleen lakina, joten kukaan ei uskaltanut kieltäytyä velvollisuudesta, joka hänelle nyt annettiin.
Kun M'ganwazam kuiskien selitti suunnitelmaansa ympärillään kyyköttäville villeille, niin vanha hampaaton noita, jolle Tarzan oli pelastanut hänen tavallisen yösijansa, hääri salaliittolaisten ympärillä — näennäisesti lisätäkseen puita tuleen, jonka ääressä miehet istuivat, mutta itse asiassa kuullakseen heidän keskustelustaan mahdollisimman paljon.
Tarzan oli nukkunut ehkä tunnin tai pari juhlijain villistä metelistä huolimatta, kun hänen terävät aistinsa äkkiä huomasivat epäilyttävän varovaista liikuntaa majassa, jossa hän makasi. Tuli oli vaipunut pieneksi hehkuvaksi tuhkakasaksi, joka pikemmin lisäsi kuin vähensi pahalta haisevan huoneen sisällä vallitsevaa pimeyttä. Mutta apinamiehen harjaantuneet aistit ilmaisivat hänelle, että majassa oli joku toinenkin, joka melkein äänettömästi hiipi häntä kohti pimeyden läpi.
Hän ei uskonut, että se olisi joku hänen majatovereistaan, joka palasi juhlasta, sillä hän kuuli yhä tanssijain villejä huutoja ja rumpujen pärinää. Kuka ryhtyi sellaisiin varokeinoihin tulonsa salaamiseksi?
Kun olento tuli apinamiehen ulottuville, hyppäsi tämä keveästi majan toiseen päähän keihäs valmiina sivullaan.