"Hän otti sen", vastasi Miriam apeasti.
"Mitä se esitti?" kysyi sheikki jälleen, tarttuen raa'asti tytön hiuksiin, kiskaisi hänet pystyyn ja ravisti häntä äkäisesti. "Mitä se esitti?"
"Minua", sanoi Miriam, "siltä ajalta, kun olin pieni tyttö. Minä sieppasin sen Malbinilta, siltä ruotsalaiselta, — kuvan takana oli vanhasta sanomalehdestä leikattu palanen."
Sheikki kalpeni raivosta.
"Mitä siihen oli painettu?" kysyi hän niin matalalla äänellä, että tyttö töin tuskin erotti hänen sanansa.
"En tiedä. Se oli ranskaa enkä minä osaa lukea ranskaa."
Sheikki näkyi tuntevan helpotusta. Hän melkein hymyili eikä enää lyönyt
Miriamia sillä kertaa, vaan kääntyi ja harppasi pois, lähtiessään
varoittaen tyttöä tämän erän perästä puhuttelemasta ketään muita kuin
Mabunua ja häntä itseänsä.
Ja karavaanilatua pitkin ajoi Abdul Kamak laukkaavalla hevosella pohjoista kohti.
* * * * *
Kun hänen jalosukuisuutensa Morisonin ruuhi ajelehti pois haavoittuneen ruotsalaisen näkyvistä ja tähdättävistä, vaipui hän raukeana sen pohjalle ja makasi siinä monta tuntia puolihorroksissa.