Korak kääntyi tulijaan päin. Hän oli juuri aikonut ottaa Miriamin syliinsä, unohtaen kaikki, mitä oli saattanut tapahtua siitä ajasta, kun viimeksi oli tytön nähnyt. Nyt palautti nuoren englantilaisen tulo hänen mieleensä kohtauksen, jonka hän oli nähnyt pienellä aukeamalla, ja haikean epätoivon hyöky kuohahti apinamiehen yli.
Ulkoa kuului jo äskeisten kolmen neekerinaisen alkuunpaneman hälytyksen huutoja. Miehiä juoksi Ali ben Kadinin telttaa kohti. Silmänräpäystäkään ei saanut hukata.
"Nopeasti!" huusi Korak kääntyen Baynesia kohti, joka vielä oli tuskin tajunnut, seisoiko hän ystävän vai vihollisen edessä.
"Viekää hänet telttojen taitse vaajavarustukselle. Tässä on köyteni.
Sen avulla voitte kiivetä aidan yli ja päästä pakoon."
"Entä sinä, Korak?" kysyi Miriam.
"Minä jään", vastasi apinamies. "Minulla on asiaa sheikille."
Miriam olisi viipynyt, mutta Tappaja tarttui heihin kumpaankin hartioista ja sysäsi heidät seinän halkeamasta ulos pimentoon.
"Juoskaa nyt minkä jaksatte", kehoitti hän ja kääntyi kohtaamaan ja pidättämään niitä, joita etupuolelta tulvi telttaan.
Apinamies taisteli hyvin — paremmin kuin koskaan ennen; mutta ylivoima oli hänellekin liian suuri, vaikka hän voitti, mitä enimmin halusi — aikaa englantilaiselle paeta Miriamin kanssa. Sitten hän sortui monilukuisen joukon edessä, ja muutamaa minuuttia myöhemmin vietiin hänet sidottuna ja vartioituna sheikin telttaan.
Vanhus silmäili häntä ääneti pitkän aikaa. Hän koetti mielessään etsiä kyllin julmaa kidutusmuotoa, jotta se tyydyttäisi hänen raivonsa ja vihansa miestä kohtaan, joka jo toistamiseen riisti häneltä Miriamin. Ali ben Kadinin tappaminen ei häntä paljoa suututtanut, sillä olihan hän aina vihannut isänsä inhoittavan orjattaren inhoittavaa poikaa. Mutta isku, jonka hän itse oli tältä alastomalta valkoiselta soturilta kerran saanut, lisäsi virikettä hänen raivoonsa. Hän ei voinut keksiä mitään riittävää rangaistusta moisille rikoksille.