Mutta hänen istuessaan siinä ja katsellessaan Korakia keskeytti äänettömyyden viidakosta suojavarustuksen takaa kuuluvan norsun toitotus. Hymyn häivä värähti Korakin huulille. Hän käänsi päätänsä hiukkasen siihen suuntaan, mistä ääni oli kuulunut, ja sitten purkautui hänen huuliltaan matala, kaamea mörinä. Yksi häntä vartioivista neekereistä sipaisi häntä keihäänsä varrella suulle; mutta kukaan heistä ei tiennyt hänen huutonsa merkitystä.
Viidakossa heristi Tantor korviaan, kun Korakin kutsu niihin osui. Se lähestyi vaajavarustusta, nosti kärsänsä sen yli ja haisteli. Sitten se puski päällään puisia pölkkyjä, mutta varustus oli liian vahva ja myötäsi vain hiukan.
Sheikki nousi vihdoin teltassaan ja osoittaen sidottua vankia kääntyi erään apurinsa puoleen.
"Polttakaa hänet heti", komensi hän. "Polttopaalu on jo pystyssä."
Vartija työnsi Korakia sheikin luota. Hänet laahattiin avoimelle paikalle kylän keskelle, missä oli maahan pystytetty pitkä paalu. Se ei ollut aiottu polttoroviota varten, mutta paaluun oli mukava sitoa niskoittelevia orjia piestäviksi — usein siihen asti, kunnes kuolema lopetti heidän tuskansa.
Siihen he sitoivat Korakin. Sitten tuotiin risuja ja kasattiin hänen ympärilleen, ja sheikki saapui paikalle ollakseen uhrinsa kidutusta näkemässä. Mutta Korak ei väräyttänyt lihastakaan, vaikka jo tuotiinkin kekäle ja liekit pian leimahtivat kuivassa ruuhkassa.
Vielä kerran hän äännähti jo sheikin teltasta lähettämänsä kumean kutsun, ja nyt kuului vaajavarustuksen takaa jälleen elefantin toitotus.
Vanha Tantor oli turhaan puskenut aitaa. Korakin kutsuva ääni ja ihmisen, vihollisen, haju yllytti suuren eläimen raivoon ja kiukkuun pidättävää mykkää seinää vastaan. Norsu kääntyi ja peräytyi muutaman askeleen, kääntyi sitten jälleen, kohotti kärsänsä ja päästi ilmoille mahtavan, karjaisevan vihantoitotuksen, painoi päänsä alas ja vyöryi kuin lihasta, luusta ja jänteistä kokoonpantu valtava muurinmurtaja suoraan vahvaa estettä vasten.
Vaajavarustus horjui ja pirstautui sysäyksestä, ja murroksesta hyökkäsi sisään raivostunut uros. Korak kuuli tämän ryskeen, kuten muutkin, mutta ainoastaan hän osasi sen myöskin tulkita, muiden ollessa ymmällä. Liekit hiipivät häntä lähemmäksi, mutta yksi neekereistä kuuli ääntä takaansa, kääntyi ja näki Tantorin mahtavan ruhon tulla rymistävän heitä kohti. Mies kirkaisi ja pakeni, ja sitten urosnorsu astui heidän keskelleen, heitellen neekereitä ja arabialaisia oikealle ja vasemmalle, syöstessään peloittavien liekkien läpi rakastamansa toverin avuksi.
Huudellen määräyksiä seuralaisilleen riensi sheikki noutamaan kivääriänsä. Tantor kiersi kärsänsä Korakin ruumiin ja paalun ympärille, johon hänet oli sidottu, ja riuhtaisi sen maasta. Liekit kärvensivät sen herkkätuntoista — paksuudestaankin huolimatta herkkätuntoista — nahkaa, niin että se, vimmoissaan yrittäen sekä pelastaa ystävänsä että välttää vihaamaansa valkeata, oli vähällä rutistaa apinamiehen hengiltä.