"Etkö tahtoisi lähteä meidän mukaamme?" tiukkasi Malbin.
"En", vastasi Miriam.
Malbin kääntyi Kovudun puoleen. "Se ei halua lähteä meidän kanssamme", selitti hän.
"Olettehan miehiä", vastasi neekeri. "Ettekö voi viedä häntä väkisin?"
"Se vain lisäisi vaivojamme", vastasi ruotsalainen. "Ei, Kovudu, me emme halua häntä; mutta jos toivot hänestä pääseväsi, niin ystävyydestä sinua kohtaan korjaamme hänet pois."
Nyt Kovudu tiesi, että tästä tulisi kauppa. Miehet halusivat tyttöä. Siksi hän alkoi hieroa sopimusta hinnasta, ja lopuksi Miriam joutui mustan päällikön käsistä näille kahdelle ruotsalaiselle kuudesta metristä guttaperka-kangasta, kolmesta messinkisestä patruunakotelosta ja kiiltävästä, uudesta newjerseyläisestä linkkuveitsestä. Ja kaikki muut, paitsi Miriam, olivat kauppaan erittäin tyytyväisiä.
Kovudu pani vain yhden ehdon, sen nimittäin, että eurooppalaisten oli lähdettävä kylästä ja otettava tyttö mukaansa niin aikaisin seuraavana aamuna kuin vain pääsisivät liikkeelle. Nyt kun kauppa oli tehty, hän ei epäröinyt selittää heille syytä vaatimukseensa. Hän kertoi tytön hurjan toverin tekemästä tarmokkaasta yrityksestä vangitun pelastamiseksi ja vihjaisi, että mitä pikemmin he veisivät hänet pois siltä seudulta, sitä luultavammin he saisivat hänet pitää.
Miriam sidottiin jälleen, ja häntä vartioittiin, mutta tällä kertaa hän oli ruotsalaisten teltassa. Malbin puhutteli häntä, koettaen suostutella häntä vapaaehtoisesti seuraamaan heitä. Hän kertoi tytölle, että he veisivät hänet takaisin hänen kotikyläänsä, mutta huomattuaan, että tämä mieluummin kuolisi kuin palaisi vanhan sheikin luo, vakuutteli hän, etteivät he veisi häntä sinne eivätkä oikeastaan koskaan olleet sitä aikoneetkaan. Jutellessaan tytön kanssa ahmi ruotsalainen silmillään hänen kauniita kasvonpiirteitänsä ja vartalon siroja muotoja. Miriam oli kasvanut pitkäksi, soreaksi ja solakaksi ja alkanut kypsyä naiseksi siitä ajasta, kun Malbin kauan sitten oli nähnyt hänet sheikin kylässä. Vuosikausia oli tyttö hänelle merkinnyt jotakin satumaista palkintosummaa ja kangastanut hänen ajatuksissaan vain niiden nautintojen ja sen ylellisyyden vertauskuvana, joita runsaalla frangimäärällä saattoi ostaa. Nyt, kun Miriam seisoi hänen edessään elämää uhkuvana ja herttaisena, hän herätti Malbinin mielessä muita kiehtovia ja viekoittelevia mahdollisuuksia. Hän astui lähemmäksi ja laski kätensä tytön hartioille. Miriam säpsähti. Silloin Malbin tarttui häneen kiinni, ja tyttö antoi hänelle navakan suutillikan, kun hän yritti suudella. Samassa astui Jönsson telttaan.
"Malbin! Oletko hullu?" hän melkein huusi.
Sven Malbin päästi tytön irti ja kääntyi toveriaan kohti. Hänen kasvonsa olivat suuttumuksesta punaiset.