"Pois täältä nyt!" tiuskasi muukalainen. "Kun ensi kerran minut näette, niin muistakaa, ken olen", ja hän kuiskasi ruotsalaisen korvaan erään nimen, mutta se olikin omansa masentamaan roiston tehokkaammin kuin monet pieksemiset olisivat voineet. Sitten hän antoi miehelle sysäyksen, joka ilmassa lennätti hänet teltan oven aukosta ulos nurmikolle kellelleen.
"No", virkkoi hän kääntyen Miriamiin päin, "kellä on tämän niskaasi kierretyn vehkeen avain?"
Tyttö osoitti Jönssonin ruumista. "Hänellä se on aina", sanoi hän.
Muukalainen penkoi ruumiin vaatteita, kunnes löysi avaimen. Hetkistä myöhemmin oli Miriam vapaana.
"Sallitko minun palata Korakini luo?" kysyi hän.
"Minä pidän huolta, että sinut viedään takaisin omaisillesi", vastasi mies. "Keitä ne ovat ja missä on heidän kylänsä?"
Muukalainen oli ihmetellen katsellut hänen omituista raakalaispukuansa. Puheestansa päättäen hän oli arabialaistyttö; mutta mies ei koskaan ollut nähnyt arabialaistyttöä noin puettuna.
"Keitä ovat omaisesi? Kuka on Korak?" kysyi hän jälleen.
"Korak! Ka, Korak on apina. Ei minulla muita omaisia ole. Korak ja minä asumme viidakossa kahden, sittenkun A'ht meni apinain kuninkaaksi." Hän oli aina siten lausunut Akutin nimen, sillä semmoiselta se oli hänestä kuulostanut silloin, kun hän ensin joutui Korakin ja apinain pariin. "Korak olisi päässyt kuninkaaksi, mutta hän ei tahtonut."
Muukalaisen silmiin tuli kysyvä ilme. Hän katseli tyttöä tarkkaavaisesti. "Vai on Korak apina?" virkkoi hän. "Ja entä sinä, mikä sinä olet?"