"Kah, täällähän on kauppiaan poni", virkkoi Baynes.
"Hän on kaiketi käymässä pehtoorin luona", sanoi Miriam.
"Viipyypä hän aika myöhään, eikö totta?" huomautti jalosukuinen Morison. "Minä en mielelläni ratsastaisi yöllä tuon viidakon läpi hänen leiriinsä."
Ikäänkuin korostaakseen hänen pelkoansa karjaisi etäinen leijona. Morisonia puistatti, ja hän vilkaisi tyttöön nähdäkseen minkä vaikutuksen tuo kaamea ääni oli häneen tehnyt. Mutta Miriam ei näkynyt sitä huomanneen.
Hetkistä myöhemmin he olivat nousseet ratsuilleen ja liikkuivat verkalleen kuutamossa kylpevää tasankoa pitkin. Tyttö käänsi ratsunsa pään suoraan viidakkoa kohti juuri sille suunnalle, josta nälkäisen leijonan karjahdus oli kuulunut.
"Eikö meidän olisi parasta sivuuttaa se junkkari?" ehdotti hänen jalosukuisuutensa Morison. "Ette tainnut sitä kuulla?"
"Kyllä minä kuulin", nauroi Miriam. "Mutta pistäytykäämme sen luo vieraskäynnille."
Morison nauroi levottomasti. Hän ei halunnut esiintyä tytön silmissä epäedullisessa valossa eikä myöskään yön aikaan mennä liian lähelle nälkäistä leijonaa. Hänellä oli kivääri satulatupessa; mutta kuutamo on epävarmaa valoa tähtääjälle, eikä hän ollut yksinään astunut leijonaa kohti päivälläkään. Se ajatus ihan hirmustutti hän.
Peto lakkasi nyt karjumasta. Kun he eivät sitä enää kuulleet, kasvoi Morisoninkin rohkeus. He ratsastivat myötätuuleen viidakkoa kohti. Leijona oli pienessä norossa heidän oikealla puolellaan. Se oli vanha. Kahteen yöhön se ei ollut syönyt mitään; sillä sen hyökkäys ei enää ollut yhtä nopea eikä hyppäys yhtä voimakas kuin miehuudenpäivinä, jolloin se levitti kauhua villillä alueellaan. Kaksi vuorokautta se oli juosta jolkutellut tyhjin vatsoin ja jo kauan sitä ennen elänyt vain raadoista. Se oli vanha, mutta vieläkin se oli pelottava tuhooja.
Se vainusi vaarallisen tuoksun yöstä, mutta se oli hulluna nälästä. Se olisi tarpeen tullen uhmaillut kahtatoista kivääriä, saadakseen täyttää tyhjän mahansa. Se kaartoi metsään, ollakseen taas tuulen alla, sillä jos sen uhrit olisivat haistaneet väijyjänsä, ei olisi ollut toivoa niiden tavoittamisesta. Numa oli nälkiintynyt; mutta se oli vanha ja viisas.