Tänään vain ei olisi mitään Bwanaa häntä pelastamassa.
YHDESKOLMATTA LUKU
Vihaa ja rakkautta
Neekeri, jonka Malbin oli jättänyt odottamaan aukeamalle, määräten hänet pysymään siellä, kunnes itse palaisi, istui tuntikauden puun juurella, ja sitten hänet äkkiä säikähdytti leijonan yskäisevä murahdus takaapäin. Kuolemanpelko pakotti hänet vikkelästi kiipeämään puun oksille, ja hetkistä myöhemmin astui eläinten kuningas näyttämölle, mennen antiloopin raadon luo, jota alkuasukas ei siihen asti ollut huomannut.
Peto aterioitsi päivännousuun asti, sillä välin kun neekeri retkotti unettomana orrellaan ihmetellen, mihin hänen isäntänsä ja molemmat ponit olivat joutuneet. Hän oli ollut vuosikauden Malbinin palveluksessa ja siis jokseenkin hyvin tutustunut valkoihoisen luonteeseen. Nyt tämä kokemus sai hänet uskomaan, että hänet oli ehdoin tahdoin hyljätty. Kuten muutkin Malbinin seuralaisista, vihasi tämä neekeri isäntäänsä koko sydämestänsä, — pelko oli ainoa side, joka piti häntä valkoisen miehen luona. Hänen nykyinen vaarallinen ja epämukava tilansa lisäsi vain virikettä hänen vihansa liekkiin. Auringon noustessa vetäytyi leijona takaisin viidakkoon, ja neekeri astui alas puustansa ja lähti pitkälle matkalleen takaisin leiriin. Alkeellisissa aivoissaan hän hautoi erilaisia hirmuisia kostontuumia, joita kuitenkaan ei olisi tohtinut panna täytäntöön, kun koetuksen aika tulisi ja hän seisoisi kasvoista kasvoihin hallitsevan rodun edustajan edessä.
Parin kilometrin päässä aukeamalta hän tapasi ponien jäljet, jotka leikkasivat suorassa kulmassa hänen omiansa. Hänen mustiin silmiinsä välähti viekas katse. Hän nauroi täyttä kurkkua ja lyödä läiskäytti reisiinsä.
Neekerit ovat väsymättömiä jaarittelijoita, mikä tietenkin kiertoteitse sanoen merkitsee, että he ovat ihmisiä. Malbinin pojat eivät olleet poikkeuksena tästä säännöstä, ja koska monet heistä olivat olleet hänen palveluksessaan eri aikoina viime kymmenen vuoden kuluessa, ei hänen teoissaan ja elämässään Afrikan erämaissa ollut paljoa sellaista, mitä he kaikki eivät joko välittömästi tai kuulopuheista tienneet.
Ja kun tämä neekeri siis tunsi isäntänsä ja monet hänen aikaisemmista teoistaan ja myöskin tiesi koko joukon Malbinin ja Baynesin suunnitelmista, joista hän tai toiset palkolliset olivat sattuneet kuulemaan näiden keskustelevan, ja kun hän sitäpaitsi esimiesten rupattelusta hyvin tiesi, että puolet Malbinin joukosta oli leiriytynyt ison virran varrelle kauaksi lännen puolelle, ei hänen ollut vaikea kiertää irrallisia lankoja keräksi, saaden päätelmiensä loppusummaksi, että hänen isäntänsä oli aivan varmaan pettänyt toisen valkoihoisen ja vienyt hänen naisensa läntiseen leiriinsä, jolloin englantilainen oli jätetty kaikkein pelkäämän suuren Bwanan tavoitettavaksi ja rangaistavaksi. Taas paljasti mies vahvat valkoiset hammasrivinsä, nauroi ääneensä ja riensi yhä eteenpäin, juosten itsepintaisen vinhasti, joten matka edistyi ihmeellisen nopeasti.
Ruotsalaisen leirissä oli hänen jalosukuisuutensa Morison viettänyt melkein unettoman yön hermostuneena, epäillen, pahaa aavistellen ja peloissaan. Aamupuolella hän oli lopen uupuneena nukahtanut. Safarin johtaja herätti hänet vähän jälkeen auringonnousun, muistuttaakseen hänelle, että heidän oli heti jatkettava matkaansa pohjoista kohti. Baynes vitkasteli. Hän halusi odottaa "Hansonia" ja Miriamia. Esimies kannusti häntä kuvailemalla viivyttelyn vaaraa. Mies tunsi isäntänsä suunnitelmat kyllin hyvin tietääkseen, että tämä oli tehnyt jotakin, mikä herättäisi suuren Bwanan suuttumuksen, ja että paha heidät kaikki perisi, jos heidät suuren Bwanan maassa tavoitettaisiin. Tämä vihjaus hälytti Baynesin.
Entä jos suuri Bwana, kuten esimies häntä nimitti, oli yllättänyt "Hansonin" katalasta hommasta? Eikö hän arvaisi asian oikeaa laitaa ja mahdollisesti jo ollut matkalla häntä kiinni ottamaan ja rankaisemaan? Baynes oli kuullut isäntänsä siekailemattomasta menettelystä suurten ja pienten pahantekijäin rankaisemisessa, jotka olivat rikkoneet hänen vähäisen, villin maailmansa lakeja tai tapoja vastaan — sen maailman, joka sijaitsi "rajoiksi" nimitettyjen kartoitettujen linjojen tuolla puolen. Tässä villissä maassa, jossa ei ollut lakia, oli suuri Bwana lakina itselleen ja koko ympäristölleen. Huhuttiinpa hänen tuominneen kuolemaan valkoisen miehen, joka oli pidellyt pahoin alkuasukastyttöä.