Nyt tulivat Numa, leijona, ja Sabor, sen puoliso. Kaikki muut silmät hajaantuivat oikealle ja vasemmalle näiden isojen kissaeläinten muristessa uhkaavasti, ja sitten hehkuivat ihmissyöjien isot silmät yksin pimeässä. Jotkut neekereistä heittäytyivät kasvoilleen ja valittivat; mutta se mies, joka äsken oli viskannut palavan kekäleen, sinkautti nyt toisen suoraan nälkäisten leijonain naamaan, ja ne katosivat samoin kuin pienemmät pedot olivat kadonneet ennen niitä. Se huvitti Tarzania kovasti. Hän oivalsi uuden syyn, miksi neekerit öisin polttivat nuotioita, sen lisäksi, että he tarvitsevat tulta, lämpöä, valoa ja keittämistä varten. Viidakon pedot pelkäsivät tulta, ja siksi oli tuli jossakin määrin heidän turvanaan. Tarzan itsekin kammosi tulta jonkun verran. Kerran hän oli tutkiessaan hylättyä nuotiota ottanut käteensä hehkuvan hiilen. Sen jälkeen hän oli pysytellyt kunnioittavan välimatkan päässä tapaamistaan nuotioista. Yksi kokemus oli riittänyt.
Sen jälkeen kun mustaihoinen oli nakannut kekäleen, ei silmiä näkynyt muutamiin minuutteihin, vaikka Tarzan kuulikin käpälien pehmeätä tassutusta joka taholta ympäriltään. Sitten välähti taaskin liekkipari, joka osoitti, että viidakon valtias oli palannut, ja hetkistä myöhemmin ilmestyivät sen puolisonkin, Saborin silmät, jotka olivat hieman alempana.
Jonkun aikaa ne pysyivät värähtämättä paikoillaan — viidakkoyön peloittava tähtisikermä — sitten alkoi urosleijona hitaasti lähestyä suojusta, jossa nyt kaikki muut neekerit paitsi yhtä kyyristelivät, vapisten kauhusta. Kun tämä ainoa suojavahti huomasi, että Numa oli taaskin tulossa, sinkautti hän jälleen kekäleen, ja samoin kuin aikaisemmin peräytyi Numa nytkin ja sen mukana Sabor, naarasleijona, mutta ei enää niin pitkäksi aikaa. Ne palasivat melkein heti ja alkoivat kiertää suojusta silmät koko ajan nuotioon päin suunnattuina, samalla kun matala, kurkusta lähtevä murahtelu ilmaisi, että niiden kiukku yltyi. Leijonien takana hehkui niitä pienempien seuralaisten silmiä, niin että koko viidakko neekerien leiripaikan ympärillä näytti olevan siroteltu täyteen pieniä, hehkuvia hiiliä.
Yhä uudelleen viskasi musta soturi tehottomia kekäleitään noita kahta isoa kissaeläintä kohti; mutta Tarzan huomasi, ettei Numa välittänyt niistä juuri mitään peräydyttyään aluksi muutamia kertoja. Apinamies tunsi Numan äänestä, että se oli nälkäinen, ja oletti, että leijona oli päättänyt syödä jonkun gomanganin; mutta uskaltaisiko se mennä likemmäksi pelättyjä liekkejä?
Tämän ajatuksen parhaillaan pyöriessä Tarzanin mielessä Numa keskeytti rauhattoman kävelynsä ja kääntyi aitaukseen päin. Hetkisen se seisoi hievahtamatta, lukuunottamatta hännän hermostunutta kaartumista ylöspäin, ja asteli sitten tyynesti eteenpäin, kun taas Sabor liikkui rauhattomasti sinne tänne paikallaan. Neekeri huusi tovereilleen, että leijona oli tulossa, mutta he olivat siksi peloissaan, että vain painautuivat tiukemmin yhteen ja ulisivat entistä äänekkäämmin.
Mies tempasi hehkuvan kekäleen ja sinkosi sen suoraan vasten leijonan kuonoa. Kajahti äkäinen karjaisu, jota seurasi nopea hyökkäys. Yhdellä ainoalla hypyllä pääsi peto suojuksen ylitse, samalla kun soturi hyppäsi sen ylitse päinvastaiselle puolelle ja kiiti lähimpään puuhun, uhmaten pimeässä väijyviä vaaroja.
Numa oli suojuksen ulkopuolella melkein yhtä pian kuin oli sinne tullutkin. Mutta poistuessaan matalan orjantappuramuurin ylitse se vei mukanaan kirkuvan neekerin. Laahaten uhriaan maata pitkin se asteli Saborin, naarasleijonan, luokse, joka yhtyi seuraan; yhdessä ne sitten loittonivat pimeyteen villin murinan sekaantuessa tuohon tuomitun ja kauhistuneen miehen vihloviin huutoihin.
Leijonat pysähtyivät vähän matkan päähän nuotiosta; kuului joitakin harvinaisen äkäisiä murahduksia ja karjaisuja, joiden aikana neekerin huudot ja valitukset lakkasivat — iäksi.
Kohta Numa ilmestyi jälleen tulen hohteeseen. Se pistäytyi toistamiseen suoja-aitauksessa, ja äskeinen kaamea näytelmä uudistui, vaatien toisen uhrin.
Tarzan nousi ja ojenteli veltosti. Tämä huvi alkoi ikävystyttää häntä. Hän haukotteli ja lähti jatkamaan matkaansa aukeamalle, jonka ympärillä heimo kaiketi oli puissa nukkumassa.