"— Joka puolella hänen ympärillään on silmiä, Taug, näethän! Mutta ne eivät mene kovin likelle tulta — silmiä on vain vähän Goron lähellä. Ne pelkäävät tulta! Juuri tuli pelastaa Goron Numalta. Näetkö ne, Taug? Jonakin yönä Numa on hyvin nälissään ja raivoissaan — silloin hän hyppää Goron ympärillä olevien orjantappura-pensaiden ylitse, eikä meillä ole sitten enää valoa, senjälkeen kun Kudu vetäytyy pesäänsä — yö on synkkä, niin pimeä kuin silloin, kun Goro on laiska ja nukkuu myöhään yöhön tai kun hän vaeltaa taivaalla päiväsaikaan unohtaen viidakon ja sen asukkaat".
Taug katsahti tylsästi taivaalle ja sitten Tarzaniin. Putosi lentotähti, jättäen jälkeensä taivaalle hehkuvan uran.
"Katso"! kirkaisi Tarzan. "Goro heitti palavalla kekäleellä Numaa."
Taug mietti. "Numa on maassa", hän virkkoi. "Numa ei metsästä puiden yläpuolella." Mutta hän silmäili uteliaasti ja hieman peloissaan kirkkaita tähtiä, ikäänkuin näkisi ne ensimmäisen kerran, ja epäilemättä Taug näkikin tähdet ensimmäisen kerran, vaikka ne olivat olleet taivaalla joka yö koko hänen elämänsä ajan. Taugista ne olivat samanlaisia kuin upeat viidakkokukkaset — hän ei voinut syödä niitä eikä senvuoksi ollut niistä tietävinäänkään.
Taug oli levoton ja hermostunut. Pitkän aikaa hän virui nukkumatta, tarkastellen tähtiä — Goroa, kuuta, ympäröivien petojen hehkuvia silmiä — Goroa, jonka valossa apinat tanssivat savisten rumpujen säestyksellä. Jos Numa söisi Goron, niin sitten ei enää voitaisi pitää dum-dum-juhlia. Se ajatus masensi Taugia. Hän vilkaisi Tarzaniin melkein pelokkaasti. Miksi hänen ystävänsä oli niin erilainen kuin heimon muut jäsenet? Ei kukaan niistä, joita Taug oli eläissään tuntenut, ollut lausunut noin kummallisia ajatuksia kuin Tarzan. Apina raapi päätään ja aprikoi hämärästi, oliko Tarzanin seura turvallista, mutta sitten hän vähitellen, vaivaloisesti aivojaan pinnistettyään muisti, että Tarzan oli auttanut häntä enemmän kuin yksikään muu apina, vieläkin enemmän kuin heimon voimakkaat ja viisaat urokset.
Juuri Tarzan oli pelastanut hänet neekerien kynsistä vieläpä samoihin aikoihin kun Taug oli luullut Tarzanin halajavan Tikaa omakseen. Juuri Tarzan oli pelastanut Taugin pikku balun hengen. Juuri Tarzan oli keksinyt ja toteuttanut suunnitelman Tikan ryöstäjän takaa-ajamiseksi ja ryöstetyn vapauttamiseksi. Tarzan oli taistellut ja vuodattanut vertaan Taugia auttaessaan niin monta kertaa, että Taugille vaikka hän olikin vain raaka apina, oli painunut mieleen tulinen uskollisuus, jota ei enää mikään voinut horjuttaa — hänen ystävyytensä Tarzania kohtaan oli muuttunut tavaksi, melkeinpä osaksi hänen luonnostaan, joka pysyisi niin kauan kuin Taug eläisi. Hän ei koskaan näyttänyt minkäänlaisia ulkoisia merkkejä kiintymyksestään — hän murisi Tarzanille kuten kaikille muillekin uroksille, jotka tulivat liian lähelle hänen ollessaan ruuan haussa — mutta hän olisi voinut kuolla Tarzanin tähden. Hän tiesi sen, ja Tarzan tiesi sen; mutta sellaisista asioista eivät apinat puhele — he ilmaisevat hienompia tunteitaan enemmän teoilla kuin sanoilla. Mutta nyt oli Taug huolestunut ja vaipui jälleen uneen, yhä ajatellen toverinsa kummallisia sanoja.
Seuraavana päivänä hän mietti niitä taaskin ja aikomatta millään muotoa kavaltaa mainitsi Guntolle, mitä Tarzan oli viittaillut Goron ympärillä olevista silmistä ja siitä mahdollisuudesta, että Numa ennemmin tai myöhemmin hyökkäisi kuun kimppuun ja söisi hänet. Apinain mielestä ovat kaikki isot luonnonesineet miespuolisia, ja niinpä Gorokin, joka oli isoin kappale öisellä taivaalla, oli uros.
Gunto puri nahkasiekaleen känsittyneestä sormestaan ja muisteli, että Tarzan oli kerran väittänyt puiden keskustelevan keskenään, ja Gozan kertoi nähneensä apinamiehen tanssivan kuutamossa yksin Shitan, pantterin, kanssa. He eivät tienneet, että Tarzan oli heittänyt köytensä silmukan rajun pedon kaulaan, sitonut sen puuhun ja vasta sitten laskeutunut maahan hyppimään vimmastuneen kissaeläimen edessä, ärsyttäen sitä.
Toiset kertoivat nähneensä Tarzanin ratsastamassa Tantorin, norsun, selässä ja puhuivat siitä, kuinka hän oli tuonut neekeripojan, Taibon, heimon keskuuteen, ja salaperäisistä esineistä, joita hän käsitteli omituisessa pesässä meren rannalla. He eivät olleet koskaan ymmärtäneet hänen kirjojaan, ja näytettyään niitä parille heimon jäsenelle ja huomattuaan, etteivät edes kuvat tehneet heidän aivoihinsa mitään vaikutusta, oli hän luopunut yrittämästäkin.
"Tarzan ei ole apina", vakuutti Gunto. "Hän toimittaa Numan syömään meitä, kuten hän aikoo syöttää hänelle Goron. Meidän pitäisi surmata hänet."