Raivoissaan Numa poistui joelta ja painui hurjistuneena, vaarallisena ja nälkäisenä viidakkoon. Nyt se ei ollut lainkaan turhan tarkka syötävään nähden. Dango, hyenakin, olisi nyt makupala sen ravintoa huutavaan kitaan. Ja tällaisessa mielentilassa leijona osui Kertshakin isojen apinoiden heimon läheisyyteen.
Leijonaa vastaan ei olla varuillaan niin myöhään aamulla. Siihen aikaan pedon pitäisi nukkua edellisen yön saaliin vieressä; mutta Numa ei ollut tappanut mitään edellisenä yönä. Se oli yhä metsästämässä nälkäisempänä kuin koskaan ennen.
Ihmisapinat vetelehtivät aukeamalla tyydytettyään pahimman aamuisen nälkänsä. Numa haistoi heidät paljoa aikaisemmin kuin näki. Tavallisissa oloissa se olisi poikennut etsimään muuta riistaa, sillä Numakin kunnioitti Kertshakin heimon kookkaiden urosten valtavia lihaksia ja teräviä torahampaita, mutta tänään se eteni suoraan heitä kohti viiksikäs kuono äkäisesti irvessä.
Hetkeäkään empimättä Numa hyökkäsi päästyään sellaiselle kohdalle, että apinat olivat näkyvissä. Pienellä aukeamalla oli toistakymmentä karvaista, ihmisenmuotoista olentoa. Aukeaman laidalla istui puussa ruskeaihoinen nuorukainen. Hän näki Numan nopeasti syöksyvän esille, apinain kääntyvän pakoon ja isojen urosten polkevan pieniä baluja. Vain yksi apina jäi paikalleen torjumaan hyökkäystä; hän oli nuori naaras, jota äskettäin alkanut äitiys innostutti uhraamaan itsensä pelastaakseen balunsa.
Tarzan hyppäsi oksalta ja kiljui alhaalla pakeneville ja ympärillä kasvavissa puissa turvallisesti kyyköttäville uroksille. Jos nämä olisivat pysyneet paikoillaan niin Numa ei olisi suorittanut hyökkäystään, jollei sitä olisi innostanut vimmainen raivo tai nälkiintymisestä aiheutuvat jäytävät tuskat. Eikä se sittenkään olisi selviytynyt ehein nahoin.
Jos urokset kuulivat Tarzanin huudot, hidastelivat he toiminnassa, sillä Numa oli siepannut emoapinan ja raahannut hänet viidakkoon, ennenkuin urokset olivat saaneet takaisin kylliksi malttia ja rohkeutta ryhtyäkseen puolustamaan toveriaan. Tarzanin kiukkuinen ääni herätti samanlaista kiukkua apinoiden rinnassa. Äristen ja karjuen he seurasivat Numaa tiheään, sekavaan lehvistöön, jonne peto koetti piiloutua heiltä. Apinamies oli etummaisena, liikkuen ripeästi, mutta varovasti, luottaen, korviinsa ja nenäänsä vieläkin enemmän kuin silmiinsä etsiessään leijonaa.
Jälkiä oli helppo seurata, sillä raahautuessaan oli uhri tehnyt selvän, veren tahraaman ja voimakashajuisen uran. Niinkin tylsäaistimiset olennot kuin te ja minä olisimme hyvin kyenneet sitä seuraamaan. Tarzanista ja Kertshakin apinoista se oli yhtä näkyvä kuin sementillä laskettu katukäytävä.
Tarzan tiesi, että he lähestyivät isoa kissaeläintä, ennenkuin kuuli äkäisen varoitusmurinan suoraan edestään. Kehoittaen apinoita noudattamaan esimerkkiään hän heilautti itsensä puuhun ja hetkistä myöhemmin ympäröi Numaa piiri ärjyviä petoja, jotka pysyttelivät poissa kauheiden hampaiden ja kynsien ulottuvilta, mutta olivat selvästi näkyvissä. Raatelija kyyrötti etukäpälät naarasapinan päällä. Tarzan erotti, että jälkimmäinen oli kuollut, mutta hänellä oli se tunne, että eloton ruumis oli välttämättä pelastettava vainolaisen kynsistä ja petoa rangaistava.
Hän syyti Numalle pilkka- ja herjaussanoja, katkoi kuivuneita oksia siitä puusta, jossa hyppi, ja heitteli niillä leijonaa. Apinat noudattivat esimerkkiä. Numa karjui raivoissaan ja kiusaantuneena. Sen oli kova nälkä, mutta sellaisissa oloissa ei syöminen käynyt päinsä.
Jos apinat olisivat jääneet omiin valtoihinsa, olisivat he epäilemättä pian jättäneet leijonan rauhassa nauttimaan ateriaansa, sillä olihan naaras kuollut. He eivät voineet palauttaa häntä henkiin viskelemällä kalikoilla Numaa, ja parhaillaankin he olisivat jo voineet olla itse levollisesti etsimässä ravintoa; mutta Tarzan oli toista mieltä. Numaa oli rangaistava, ja se oli ajettava tiehensä. Sille oli näytettävä, että vaikkakin se sai tapetuksi manganin, ei sen sallittaisi syödä uhriaan. Ihmisjärki piti silmällä tulevaisuutta, kun taas apinat ajattelivat vain läheisintä nykyisyyttä. He olisivat olleet tyytyväisiä selvittyään tänään Numan taholta uhkaavasta vaarasta, kun taas Tarzan oivalsi, kuinka välttämätöntä ja myöskin mahdollista oli taata turvallisuus vastaisten päivien varalta.