Tarzan vei Mamkan ruumiin korkeaan haarautumaan, josta sitä ei voinut saada edes Shita, pantteri. Numa asteli raivoissaan puun alla edestakaisin, karjuen peloittavasti. Siltä oli riistetty saalis ja myöskin kosto. Se oli totisesti vimmastunut; mutta riistäjät olivat poissa sen ulottuvilta. Vielä vähän aikaa pilkattuaan leijonaa ja viskeltyään sitä he poistuivat, heilautellen itseään puusta toiseen ja herjaten vihollistaan ilkeästi.
Senpäiväinen pikku seikkailu antoi Tarzanille paljon ajattelemisen aihetta. Hän käsitti, miten saattaisi käydä, jos viidakon voimakkaat raatelijat vakavasti kohdistaisivat huomionsa Kertshakin, ison apinan, heimoon. Mutta hän ajatteli myöskin, kuinka hurjasti apinat kiiruhtivat turvaan, kun Numa ensi kerran hypähti heidän keskelleen. Viidakossa on huumori melkein aina julmaa ja kammottavaa. Eläimillä on huumorin tajuntaa hyvin vähän, jos ollenkaan; mutta nuori englantilainen näki huumoria monissa seikoissa, joissa hänen toveriensa mielestä ei ollut lainkaan humoristista puolta.
Varhaisimmasta lapsuudestaan saakka hän oli hautonut kepposia, jotka kovasti pahoittivat hänen apinakumppaneitaan, ja nyt hän näki huumorin apinain pelokkaassa pakokauhussa ja Numan voimattomassa raivossa, tässäkin kaameassa viidakkoseikkailussa, joka oli tuottanut Mamkalle kuoleman ja pannut vaaraan heimon monen muun jäsenen hengen.
Vain muutamia viikkoja myöhemmin karkasi Shita, pantteri, äkkiä heimon kimppuun ja sieppasi pienen balun puusta, johon emo oli sen piilottanut siksi aikaa, kun hän itse oli hakemassa ravintoa. Shita pääsi häiritsemättä tiehensä pienine saaliineen. Tarzania karvasteli pahasti. Hän puheli uroksille siitä, kuinka helposti Numa ja Shita olivat yhden ainoan kuukauden aikana surmanneet heimon kaksi jäsentä.
"Ne ottavat meidät kaikki ruuakseen", hän kiukkuili. "Me vaellamme huolettomina viidakossa lainkaan välittämättä lähestyvistä vihollisista. Ei edes Manu, marakatti, menettele siten. Hän pitää aina pari, kolme tarkkailemassa vihollisia. Pakko ja Wappi (antilooppi) pitävät aina lauman ympärillä muutamia vahdissa toisten syödessä, mutta me, kookkaat manganit, sallimme Numan, Saborin ja Shitan tulla, milloin haluavat, ja viedä meistä jonkun balujensa ravinnoksi."
"Gr-r-rmph", äänsi Numgo.
"Mitä meidän on tehtävä?" kysyi Taug.
"Myöskin meillä pitäisi aina olla kaksi tai kolme vahtimassa Numan, Saborin ja Shitan lähestymistä", vastasi Tarzan. "Muita meidän ei tarvitse pelätä paitsi Histahia, käärmettä, ja pitäessämme silmällä toisia näemme myöskin Histahin, jos hän tulee, vaikka hän luikertelisi kuinka äänettömästi."
Ja niin kävi, että Kertshakin heimon isot apinat sijoittivat tästä lähtien vahteja valvomaan kolmella suunnalla, sillä aikaa kun heimo liikkui ravinnon haussa vähemmän hajallaan kuin aikaisemmin oli ollut tapana.
Mutta Tarzan harhaili yksin, sillä Tarzan oli ihmisolento ja etsi huvia, seikkailuja ja sellaista huumoria kuin jylhä ja hirveä viidakko tarjoaa niille, jotka sen tuntevat eivätkä sitä pelkää — outoa huumoria, jossa hehkuu kiiluvia silmiä ja välkkyy tulipunaista elonnestettä. Toisten etsiessä vain ravintoa ja rakkautta etsi Apinain Tarzan ravintoa ja iloa.