"Hyvä", virkahti Astok, ja puolen tunnin kuluttua hän kohosi Dusarin yläpuolelle nopeimmassa lentokoneessaan.
KOLMASTOISTA LUKU
Turjun, urhea panthan
Heliumin Carthorisin kasvoista ei näkynyt pienintäkään merkkiä niistä rajuista tunteista, jotka kuohuttivat hänen mieltään, kun hän kuuli Hal Vasilta, että Helium oli sodassa Dusaria vastaan ja että kohtalo oli viskannut hänet vihollisten palvelukseen.
Se seikka, että hän voisi käyttää täten tarjoutunutta tilaisuutta Heliumin hyväksi, riitti tuskin vastapainoksi sille mielipahalle, jota hän tunsi sen johdosta, ettei hän päässyt taistelemaan avoimella kentällä omien kelpo joukkojensa etunenässä.
Dusarilaisista selviytyminen saattaisi olla helppoa, mutta saattaisi olla vaikeaakin. Jos he epäilisivät hänen vilpittömyyttään (ja väkisin pestatun panthanin vilpittömyyttä voitiin aina epäillä), niin kenties hän ei saisi tilaisuutta pettää heidän valppauttaan ennenkuin sodan loputtua, mikä voisi tapahtua muutamissa päivissä tai myöskin vasta pitkien, raskaiden, veristen vuosien kuluttua.
Hän muisti, että historia kertoi sodista, jolloin varsinaisia sotatoimia oli keskeyttämättä jatkettu viisi-, kuusisataa vuotta, ja parhaillaankin oli Barsoomissa kansoja, joiden kanssa Helium ei ollut tehnyt rauhaa koko historiallisena aikana.
Asema ei näyttänyt ilahduttavalta. Hän ei voinut aavistaa, että hän muutamien tuntien kuluttua siunaisi kohtaloa, joka oli heittänyt hänet Dusarin palvelukseen.
"Kas!" huudahti Hal Vas. "Tuossahan isäni onkin. Kaor, Vas Kor! Täällä on mies, jonka tapaaminen on sinulle mieleen — urhea panthan —" Hän empi.
"Turjun", ehätti Carthoris pistämään väliin, mainiten ensimmäisen mieleensä johtuneen nimen.